Teimme Iitin ladun päiväretken Junkkarinvuorelle. Osallistujia oli viisitoista ja Inkeroisten ladusta neljä, joten mukavan lukuisa joukko meitä maastoon lähti. Tarkoitus oli tehdä retki rauhallisin mielin ja nauttia kauniista säästä ja maisemista. Kertoilin matkalla paikkojen historiaa ja tutkimme kasveja ja myös kiviä. Vuoren taakse oli kaiveltu komeat pienet lammet, nimeä lammille en kuitenkaan mistään löytänyt.

Kahdella autolla köröttelimme Hiidenvuoren alapuoliselle parkkipaikalle, asettelimme lumikengät jalkoihimme ja heilautimme reput selkään ja lähdimme pikkuhiljaa kipuamaan kohti vuoren huippua. Vähän ennen meitä oli yksinäinen valokuvaaja taapertanut sinne upottavaa polkua pitkin kengät jalassa. Sää oli pilvinen ja puissa oli sopivasti lunta maiseman virkistämiseksi. Huipulla mekin katselimme ja kuvailimme maisemia sekä Kimolanlahden että Pyhäjärven suuntiin. Hiidensalmi oli sula ja virta näkyi pitkälle tummana jääalueena Hiidensaaren rannan tuntumassa itää kohti.

Maskeihin sonnustautuneet latulaiset kokoontuivat sunnuntaina Kausalan torin kulmaan ja suuntasivat autonsa kohti Säyhdettä ja sen talviaikaista kuuluisaa nähtävyyttä Jääkirkkovuorta. Sinne pääsee helposti kävellen vajaan kilometrin pituista talvellakin kuljettavissa olevaa polkua pitkin, mutta meidän retkemme oli hieman pitempi. Jätimme automme heti Haramaanjärventien alkupäähän ja suuntasimme siitä harjumännikön poikki suoraan kohti pohjoista. Saavuimme soranottoalueen laitaan ja jyrkän alamäen jälkeen yhytimme Nastolasta Iittiin suuntautuvan hiihtoladun.