Päiväretki Evon retkeilyalueelle

Päivä: 

La. 29.6.2019

Retkikohde: 

Evo

Lähtö sovittuna 29.6.2019 klo 8.00 Kausalan torilta kimppakyydein ja matka suuntautui Evon retkeilyalueelle, lähtijöitä oli neljätoista reipasta latulaista. Retkikohteeksi olin valinnut Padasjoen puoleista erämaa aluetta Vähä-Kelkutteen rantaparkista lähtevien Savottapolun 4,2 km ja osittain Karhunlenkin 6,3 km polkuja, retken pituudeksi taisi tulla n. 8,0 km.

 

Tällä kertaa ja myös ensimmäistä kertaa matkasimme autoilla Vääksyn kautta Padasjoen tietä, kunnes saavuimme Taruksentien alkuun, jota sitten ajoimme arviolta kymmenen kilometriä retken lähtöpaikalle, sillä soratie-osuudella oli mukavannäköisiä lampimaisemia ja Iso-Tarusjärvellä voimme seurata kun armeijan Pasi-kuljetuskalusto oli vesistöharjoituksissa, ajoivat painavat sotakoneensa järveen ja kuin laivat uivat järvenselällä ja nousivat taas maalle, harva meistä oli tällaista ajelua nähnytkään.

 

Autot järvenrantaparkkiin ja reput selkään, niin voimme aloittaa polkuretken Evon sydänmailla, retkikohde olikin suurimmalle osalle uutta reitistöä. Ensikilometri olikin hieman ankeaa retkimaastoa, kun kuljimme hakkuaukkojen laikuttamaa polkua, mutta sitten jo sukelsimme metsän siimekseen ja tunnelma olikin heti toisenlainen tosin talousmetsää ja erikokoista puuta johtuen eriaikaisista hakkuista. Nimensä mukaisesti savottapolkua kuljimme.

Hirvetkin olivat taimikot valinneet talvi-laitumiksi koska jätöksiä näkyi paljon ja pihlajoita oli napsittu eineeksi. Muutama sienikin oli jo noussut näkyviin, tunnistettiin sitten porukalla niitä, mutta kerättäväksi asti niitä ei kuitenkaan vielä ollut.

Saavuimme sitten Kristian nimiseen paikkaan ja myös Mullikkamäki sivuutettiin, mäki saanut nimensä metsälaitumista, jossa lehmät kesäisin laidunsivat. Paikalle oli pystytetty aikoja sitten Kristianin torppa, josta juuri yövieraat olivat lähdössä kotiin, joten saimme torpan pihalla pysähtyä evästauolle ja kuvaamaan torppaa ja ympäristöä, torppa on vuokrattavissa yöpymiseen.

Kävely jatkui jyrkähköjä mäkiä ylös ja taas alas, kiviäkään ei jääkausi ollut unohtanut polulta.

Tässä vaiheessa alkoi jo matkalaisilla kahvihammasta pakottaa ja ei kunnon taukokaan olisi pahitteeksi. Saavuimmekin sitten nuotiopaikalle Iso-Tarusjärven rantaan. Varsin pienin voimavaroin huollettu nuotiopiiri, mutta hyvä siinä järvimaisemassa oli kahvit juoda ja eväitä   syödä.

Pekka keitteli trangialla kahvia ja monella oli kahvia myös termoksissa mukana. Tulia emme sytyttäneet, koska juuri oli annettu metsäpalovaroitus, mutta tunnelma nuotion puutteesta ei kärsinyt vaan kaikenlaisia jutusteluja syntyi joukossa kuin itsestään ja uimaankin taas joku innostui, eli varsinaista erämaa uintia harrasti Harri.

 

  

Taukopaikkana varsin mukava hieman ylempänä rantaviivasta, joten näkymä järvelle oli hyvä.

Puutteena voisi mainita vessan puute ja jos sitä ei ole alkaa lähiympäristö kärsiä ihmisten toimista, niin tässäkin tapauksessa oli käynyt, mutta onneksi varsinainen nuotiopiiri ja siitä näkyvä alue oli kuitenkin pidetty siistinä. Eväät oli syöty ja väsymys, jos sitä olikaan, oli poissa ja hyvillä mielin jatkoimme vaellustamme. Olihan sitä kuitenkin melko tarkkaan puolet vielä jäljellä.

Lähdimme Karhunlenkiltä kuitenkin suuntaamaan Savottapolkua kohti ja tulimmekin polkujen risteykseen melko korkealle mäensyrjälle. Viitta kertoi mihin suuntaan Savottapolku johti, mäki alas melko jyrkkä ja vastassa pieni puro johon oli siltakin rakennettu,  pikkupuro joka oli kahden suurehkon mäen välissä oli erityisen mustapohjainen ja kivetkin olivat mustat, oliko siinä tehty silta yli synkän virran.

 

Seuraavaksi sitten melko jyrkkä mäki ylös, mutta vaiva palkittiin sitten heti kun olimme ylhäällä, alkoi nimittäin harju, kapealakinen ja pitkään saimme sitä kulkea ja ihastella 1,7 km. Jyrkkäreunainen kapea harju, harvinainen näin pitkäksi, pieni jokikin elävöitti maisemaa vasemmalla puolella, olisiko harju ollut noin kolmekymmentä metriä korkea korkeimmalta kohdaltaan, kun alhaalla kasvavat puut heiluttivat latvojaan harjun tasalla. Harju sitten johdattikin meidät autoillemme suoraan ja olikin todella hyvä valinta retkellemme, kun emme lähteneetkään ensin harjulle, vaan kuljimme vastasuuntaan savottapolkua.

Harju olikin suunniteltu meille retken kohokohdaksi ja kruunuksi vaelluksemme päätteeksi. Ehkä joukossamme on myös niitä kulkijoita joille tämä retki toi kipinän lähteä Evolle uudelleen.

Kiitos reippaille retkeilijöille mukavasta yhdessä kuljetusta matkasta Evon erämaassa.

Kiitos Pekalle kahvinkeittelystä ja kartanluvusta, joka toi meidät turvallisesti perille ja Erkille kiitos taas kerran tavaroiden kuljettamisesta Kololta retkelle ja takaisin. Autojen luona sitten päätimme poiketa kotimatkalla uimassa ja uimapaikka löytyi Vääksystä Vesijärven rannalta.

Uinnin jälkeen jatkoimme virkistyneenä kohti Kausalaa, kukin mielensä mukaan, mutta turvallisesti. Seuraavaa retkeä odotellessa.

 Teksti: Pentti Kivinen, Valokuvat: Pekka Ahokas ja Erkki Haapalahti