ALKUTALVEN RETKI EVOLLE 20.11.2010
Noin puolentoista tunnin autoilun jälkeen käännyimme Lammilta Padasjoelle 
menevältä tieltä kohti Niemisjärven kalastusaluetta. Tienvarressa oli 
rivistössä hienoja numeroituja hirvipassipaikkoja, sillä tällä alueella käyvät 
Suomen korkea-arvoiset vieraat ja diplomaatit metsästysretkillään. Evon 
retkeilyalue on yksi Metsähallituksen hallinnoimista valtion retkeilyalueista 
ja Niemisjärvet ovat hyvin kalastukseen soveltuvia järviä. Järvien ympäri on 
rakennettu polkuja ja laitureita sekä myös monia tulipaikkoja ja laavuja 
puuvajoineen ja vessoineen.
Aloitimme retkemme kulkemalla Ylimmäisen Niemisjärven itärantaa seurailevaa 
polkua. Järven pohjoispäästä jatkoimme polkua kohti pohjoista ja pian saavuimme 
Koukkujärven kiertäville pitkospuille. Järven itärannalla oli pieni laavu, 
minkä totesimme hyväksi evästelypaikaksi. Pian porisi kahvit tulilla ja monta 
makkaraa oli paistumassa joko nuotioritilällä tai tikussa. Koukkujärvi oli jo 
jäässä, mutta suuremmat järvet olivat jäätyneet vain suojaisilta lahdiltaan. 
Talventulo oli tehnyt omaa taidettaan kuuraisiin varpuihin, mitkä peilautuivat 
hienoina tummaa vettä tai jäätä vasten. Tuuli kävi ajoittain navakkana, joten 
retkeilyvaatteiden hupuille löytyi käyttöä. 
Niemisjärven ympäristön metsät ovat melko tavanomaista suhteellisen 
nuorta talousmetsää. Niemisjärven parkkipaikan lähettyvillä oli vanhempaa 
maastoltaan hyvin kivikkoista kuusikkoa. Ylimmäinen Niemisjärvi kapeni 
eteläpuoleltaan varsin kapeaksi salmeksi, minkä yli oli rakennettu korkea 
soutuveneellä alitettava kävelysilta.

Tämän patikoinnin jälkeen käytiin vilkaisemassa Kotisenharjun aarnialuetta ja 
Evon metsäopiston pihapiiriä sekä Syrjänalusenharjua. Ilta alkoi jo hämärtää, 
kun suuntasimme automme kohti Iittiä. Retkellä kulkemamme matka jäi muutamiin 
kilometreihin mutta kuten aina, tulihan kuntoa ja kokemusta ja kätköilijöille 
muutama uusi kätkölöytö.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Tuula Forström ja Erkki Haapalahti