ALKUTALVEN RETKI EVOLLE 20.11.2010
Noin puolentoista tunnin autoilun jälkeen käännyimme Lammilta Padasjoelle menevältä tieltä kohti Niemisjärven kalastusaluetta. Tienvarressa oli rivistössä hienoja numeroituja hirvipassipaikkoja, sillä tällä alueella käyvät Suomen korkea-arvoiset vieraat ja diplomaatit metsästysretkillään. Evon retkeilyalue on yksi Metsähallituksen hallinnoimista valtion retkeilyalueista ja Niemisjärvet ovat hyvin kalastukseen soveltuvia järviä. Järvien ympäri on rakennettu polkuja ja laitureita sekä myös monia tulipaikkoja ja laavuja puuvajoineen ja vessoineen.
Aloitimme retkemme kulkemalla Ylimmäisen Niemisjärven itärantaa seurailevaa
polkua. Järven pohjoispäästä jatkoimme polkua kohti pohjoista ja pian saavuimme
Koukkujärven kiertäville pitkospuille. Järven itärannalla oli pieni laavu,
minkä totesimme hyväksi evästelypaikaksi. Pian porisi kahvit tulilla ja monta
makkaraa oli paistumassa joko nuotioritilällä tai tikussa. Koukkujärvi oli jo
jäässä, mutta suuremmat järvet olivat jäätyneet vain suojaisilta lahdiltaan.
Talventulo oli tehnyt omaa taidettaan kuuraisiin varpuihin, mitkä peilautuivat
hienoina tummaa vettä tai jäätä vasten. Tuuli kävi ajoittain navakkana, joten
retkeilyvaatteiden hupuille löytyi käyttöä.
Niemisjärven ympäristön metsät ovat melko tavanomaista suhteellisen nuorta talousmetsää. Niemisjärven parkkipaikan lähettyvillä oli vanhempaa maastoltaan hyvin kivikkoista kuusikkoa. Ylimmäinen Niemisjärvi kapeni eteläpuoleltaan varsin kapeaksi salmeksi, minkä yli oli rakennettu korkea soutuveneellä alitettava kävelysilta. Tämän patikoinnin jälkeen käytiin vilkaisemassa Kotisenharjun aarnialuetta ja Evon metsäopiston pihapiiriä sekä Syrjänalusenharjua. Ilta alkoi jo hämärtää, kun suuntasimme automme kohti Iittiä. Retkellä kulkemamme matka jäi muutamiin kilometreihin mutta kuten aina, tulihan kuntoa ja kokemusta ja kätköilijöille muutama uusi kätkölöytö.
Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Tuula Forström ja Erkki Haapalahti