Retki Isojärven kansallispuistoon

21.-22.8.2010

 
 
Aloitimme retkemme autoilemalla 1850-luvun Huhtalan vanhan maatilan 
pihapiiriin. Kiertelimme ja ihastelimme sen hirsisiä rakennuksia. Aittoja oli 
useita päärakennuksen ympärillä ja silmiin pistivät hienot puuleikkaukset ja 
lukkosalvokset. Samalla saimme myös kosketuksen ampiaisiin, joita oli sitten 
jatkossa retkemme joka vaiheessa.

Palailimme takaisin Heretyn vanhalle tukkikämpälle, minne jätimme automme ja 
aloitimme retkilounaan jälkeen kulkumme kohti Vahterjärveä. Maasto oli mäkistä 
ja kivikkoista, puiden juuret olivat tulleet poluilla ikävästi esille, joten 
haastetta riitti etenemiseemme. Reilun tunnin kulkemisen jälkeen Hevosjärven 
kohdalla päätimme lyhentää reittiämme ja valitsimme leiripaikaksemme 
Kuorejärven laavun ympäristön. Telttapaikalle oli jo hieman aiemmin tullut 
helsinkiläispariskunta 4-vuotiaan Jim-poikansa kanssa. 

Osa retkeläisistämme jatkoi leiriytymisen jälkeen kulkua ilman kantamuksia 
Latokuusikon luontopolulle ja sieltä vielä hieman pohjoiseen hakemaan 
``Viinahoilosta luoteeseen`` geokätköä, mikä löytyi komeiden siirtolohkareiden 
luota. Kello 19 maissa palailimme takaisin leiripaikkaamme, missä ilta sujui 
rattoisasti uimisen ja muiden leiritoimien parissa mm. tälle 4-vuotiaalle 
pojalle kaarnalaivoja ja käpylehmiä tehden. Ilta vierähti pitkälle leirinuotion 
ääressä rupatellen.

Aamutoimien ja leirin purkamisen jälkeen lähdimme palamaan Heretyn kämpälle 
Kurkijärven kautta. Matka oli hieman lyhyempi kuin menoreittimme, mutta se 
meille väsyneille vaeltajille suotakoon. Kulkua helpotti vielä sekin, että 
rinkkamme olivat hieman keventyneet ainakin meidän juomavetemme ja syötyjen 
eväiden osalta. Paljon jäi vielä näkemistä Isojärven kansallispuistosta, joten 
seuraava tavoitteemme on varmaankin kansallispuiston länsiosaan ja itse 
Isojärveen tutustuminen.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Maritta Saarenpää