KELVENNE 17. – 18.6.2011
M/S Elbatar odotti meitä perjantai-iltana Padasjoen satamassa. Sinne nostimme rinkkamme ja muut
retkitarpeemme ja matka kohti Päijänteen kansallispuiston helmeä, komeaa Kelventeen harjusaarta
voi alkaa. Matkalla näimme kansallispuiston karuja kalliosaaria, mutta myös kasvustoltaan varsin
reheviä lehtosaaria, kuten esimerkiksi Lietsaaren, minkä hiekkaisen itäkärjen kautta laivamme
kulki.
Meidät vietiin Kelventeen pohjoispäähän Likolahteen, minne oli tullut myös muita veneitä
yösijoilleen. Nostimme rinkat selkäämme ja kuljimme noin kilometrin matkan Isohiedan
leiripaikalle. Siellä olimme ainoita retkeilijöitä. Telttojen pystytyksen jälkeen kokoonnuimme
iltanuotiolle evästelemään ja juttelemaan. Ilta vierähti lähelle puolta yötä, jolloin tuuli alkoi yltyä ja
alkoi hieman sataa. Laineiden kohina ja sateen ropina tuudittivat meidät helposti uneen.
Aamu oli pilvinen mutta poutainen. Aamutoimet veivät pari tuntia. Porukalla vaelsimme etelään
kohti Karhunkämmenen hienoa laguunia. Tämä oli toinen paikka, mistä olimme sopineet
laivurimme kanssa meitä haettavan pois. Me, jotka jatkoimme vaellustamme kohti saaren eteläpään
Kirkkosalmea, jätimme kaikki ylimääräiset varusteemme tänne Karhunkämmenen nuotiopaikalle
muiden huollettavaksi ne laivaan. Jatkoimme matkaa Koukunlahden kautta nimettömään.
Molemmat olivat hienoja pysähdyspaikkoja. Koukunlahdessa lahtelaiset partiopojat olivat juuri
virittelemässä nuotiota, toivotimme heille hyvää päivänjatkoa ja jatkoimme kulkuamme. Nimetön
oli myös hieno hiekkapohjainen laguuni. Siellä valmistimme retkilounaan ja samalla saimme
sadekuuron niskaamme. Onneksi tuuheat rantapuut suojasivat meitä pahemmalta kastumiselta.
Välillä nousimme 30 metriä Päijänteen veden tasoa ylemmäksi reheville lehtoharjuille, sitten taas
palailimme takaisin lähes Päijänteen pinnan tasoon rantapoluille. Varsin erikoinen paikka oli saaren
eteläosissa sijaitseva Kelventeenlampi, mikä oli ilmiselvä suppalampi, arvuuttelimme vain sen
syvyyttä. Saaren länsirannan polut olivat varsin kivisiä ja kokemattomille ehkä hieman hankaliakin
kulkea, sen sijaan harjupolut ja itärannan polut olivat tasaisia ja helppokulkuisia. Itälaidalla näkyi
myös entinen saaren rantapenkka ajoilta, jolloin Päijänteen vesi on ollut muutamia metriä
korkeammalla.
Iltapäivällä puoli kolmen aikoihin saavutimme saaren eteläpään Kirkkosalmen. Meillä oli vajaa
pari tuntia aikaa siihen, kun laiva tulisi meitä hakemaan. Kävimme uimassa ja evästelimme sekä
seurasimme ilmeistä purjehduskilpailua, minkä maalina tuntui olevan Ykskoivun saaren kärjessä
oleva loiste. Kotimatkalla saimme taas kokea sadekuuroja, mutta muuten oli taas kerran säänhaltija
ollut meidän puolellamme retkemme aikana. Katso alueen sijainti . (Metsähallituksen sivulta)
Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas