KELVENNE 17. – 18.6.2011

 

M/S Elbatar odotti meitä perjantai-iltana Padasjoen satamassa. Sinne nostimme rinkkamme ja muut

retkitarpeemme ja matka kohti Päijänteen kansallispuiston helmeä, komeaa Kelventeen harjusaarta

voi alkaa. Matkalla näimme kansallispuiston karuja kalliosaaria, mutta myös kasvustoltaan varsin

reheviä lehtosaaria, kuten esimerkiksi Lietsaaren, minkä hiekkaisen itäkärjen kautta laivamme

kulki.

 

Meidät vietiin Kelventeen pohjoispäähän Likolahteen, minne oli tullut myös muita veneitä

yösijoilleen. Nostimme rinkat selkäämme ja kuljimme noin kilometrin matkan Isohiedan

leiripaikalle. Siellä olimme ainoita retkeilijöitä. Telttojen pystytyksen jälkeen kokoonnuimme

iltanuotiolle evästelemään ja juttelemaan. Ilta vierähti lähelle puolta yötä, jolloin tuuli alkoi yltyä ja

alkoi hieman sataa. Laineiden kohina ja sateen ropina tuudittivat meidät helposti uneen.

 

Aamu oli pilvinen mutta poutainen. Aamutoimet veivät pari tuntia. Porukalla vaelsimme etelään

kohti Karhunkämmenen hienoa laguunia. Tämä oli toinen paikka, mistä olimme sopineet

laivurimme kanssa meitä haettavan pois. Me, jotka jatkoimme vaellustamme kohti saaren eteläpään

Kirkkosalmea, jätimme kaikki ylimääräiset varusteemme tänne Karhunkämmenen nuotiopaikalle

muiden huollettavaksi ne laivaan. Jatkoimme matkaa Koukunlahden kautta nimettömään.

Molemmat olivat hienoja pysähdyspaikkoja. Koukunlahdessa lahtelaiset partiopojat olivat juuri

virittelemässä nuotiota, toivotimme heille hyvää päivänjatkoa ja jatkoimme kulkuamme. Nimetön

oli myös hieno hiekkapohjainen laguuni. Siellä valmistimme retkilounaan ja samalla saimme

sadekuuron niskaamme. Onneksi tuuheat rantapuut suojasivat meitä pahemmalta kastumiselta.

 

Välillä nousimme 30 metriä Päijänteen veden tasoa ylemmäksi reheville lehtoharjuille, sitten taas

palailimme takaisin lähes Päijänteen pinnan tasoon rantapoluille. Varsin erikoinen paikka oli saaren

eteläosissa sijaitseva Kelventeenlampi, mikä oli ilmiselvä suppalampi, arvuuttelimme vain sen

syvyyttä. Saaren länsirannan polut olivat varsin kivisiä ja kokemattomille ehkä hieman hankaliakin

kulkea, sen sijaan harjupolut ja itärannan polut olivat tasaisia ja helppokulkuisia. Itälaidalla näkyi

myös entinen saaren rantapenkka ajoilta, jolloin Päijänteen vesi on ollut muutamia metriä

korkeammalla.

 

Iltapäivällä puoli kolmen aikoihin saavutimme saaren eteläpään Kirkkosalmen. Meillä oli vajaa

pari tuntia aikaa siihen, kun laiva tulisi meitä hakemaan. Kävimme uimassa ja evästelimme sekä

seurasimme ilmeistä purjehduskilpailua, minkä maalina tuntui olevan Ykskoivun saaren kärjessä

oleva loiste. Kotimatkalla saimme taas kokea sadekuuroja, mutta muuten oli taas kerran säänhaltija

ollut meidän puolellamme retkemme aikana. Katso alueen sijainti . (Metsähallituksen sivulta)

 

Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas