Valtakunnallisella laturetkellä 12.3.2011
Saavuimme aamulla Kirjokiven kartanon pihan parkkipaikalle. Autoja oli jo runsaasti paikalla ja juuri saapuessamme purkautui hiihtäjiä ulos lappeenrantalaisesta pikkubussista. Kävimme ilmoittautumassa ja saimme jokainen kolme ´´repolaisen´´ kuvalla varustettua huoltopaikalle kelpaavaa lippua mukaamme. Lassin ja Armin auto näkyi olevan jo parkkipaikalla ennen meidän tuloamme. Kirjokiven kartanon pihalta laskettelimme rantasaunan nurkalta Tihvetjärven jäälle. Ladut olivat erinomaisessa kunnossa aiemmin viikolla sataneen n. 10 sentin uuden lumikerroksen ansiosta. Matkalla muistelimme muutaman vuoden takaista vesihiihtoamme, jolloin jäällä oli vettä paikoin useampia senttejä.
Matka taittui nopeasti järven jäätä myöten suhteellisen tyynessä säässä. Saavuimme Raudansuolle, minkä ylitettyämme olimme taas Määkijänniemen ja Lapinsalmen välissä Kapiaveden jäällä. Sieltä kiipesimme Alimmaisen Teerilammen sivuitse kohti Katajajärven pohjoispäätä. Matkalla oli melkoisia vaativia laskuja, osa meistä kantoi suksensa sovinnolla kainalossa mäkien alle. Katajajärveltä seurailimme vanhaa polunpaikkaa kohti Kuutinlahtea, mistä mutkitellen nousimme Kuutinkolon ohitse Mustalammin länsipuolitse kohti Olhavaa.
Olhavan uusi laavu oli meille tuttu paikka jo viime talvelta. Viimeisen lumisateen jälkeen siellä ei ollut käynyt kukaan. Onneksi viime vuodesta oppineina olimme varautuneet omilla kuivilla haloillamme, joten varsin pian meillä roihusi nuotio kahvipannua ja makkaroita varten. Laavulla pidimme kunnon evästelytauon. Kuten edellisenä vuotenakin todettiin retkeilijöille varatut koivupöllit varsin huonosti palaviksi. Olhavanlammen jäällä pidimme pakollisen valokuvaushetken. Kokeiltiin uudenlaisia kuvakulmia mm. selällään hangessa.
Hiihtoretkemme jatkui kohti Karhulahtea, meidän reittimme ainutta huollettua taukopaikkaa. Sen uusi kota oli väkeä täynnä, sillä sinne tulivat myös kaikki Orilammen suunnalta lähteneet. Mehujen jälkeen hiihtomme jatkui Repoveden jäätä myöten kohti Ruskiasalmea ja sieltä lounaaseen kohti Isotaipaleen kannasta. Kannakselta laskeuduimme takaisin Tihvetjärven jäälle ja hiihtelimme Rajasaarten ohitse Kirjokiven kartanon takapihalle ja autojen parkkipaikalle. Käytimme loput lippumme kartanon antimiin ja lopuksi osa meistä meni saunan löylyihin ja pulahti Tihvetjärven avantoon. Ykskantaan todettiin, kuinka hölmöjä olimme aikaisemmilla kerroilla olleet, koska ei oltu käytetty tätä saunomismahdollisuutta hyväksi. Pituutta hiihtoretkellemme tuli reilut 15 km nykyajan gps-tallentimella mitattuna.
Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas