Meloen Vuolenkoskelta Tapolaan 6.8.2011
Oikeasti tämän retken piti tapahtua jo heinäkuussa, mutta erilaisten
sattumusten takia se sovittiin tietämättämme päiväksi, mikä oli myös Kymijoki-
päivä - ajankohtainen tälle retkelle. Olimme varanneet intiaanikanootit
Komppulan Paulilta, kolmella melojalla oli omat kajakkinsa, yksikkö ja
kaksikko. Lähtöpaikkamme oli Ojassuon tienvarresta tutun maanomistajan luvalla.
Pian viisi kanoottia olivat Kymijoella ja retkemme alkoi.
Kymijoki kulkee Vuolenkoskelta etelään kohti Arrajärveä, minkä pohjoispään
kautta se Kymenkäännettä myöten virtaa itään kohti Kettujärveä ja sitten taas
etelään Inkerinniemen ja Tapolanniemen välisessä jylhässä kanjonissa.
Melontamme eteni noin kolme kilometriä tunnissa. Alkutaipaleella kohti
ensimmäistä taukopaikkaa ohitimme Ojassuonsaaren. Itärannalla kohosi
Marjovuoren alue, mikä nykyisin on luonnonsuojelualuetta. Seuraava pikkusaari
on Kaunissaari, mistä on tehty arkeologisia löytöjä muinaisesta asutuksesta.
Arrajärvi alkoi levittäytyä eteemme ja pienen haeskelun jälkeen löysimme väylän
ruovikosta Savion taukopaikalle. Nautimme osan eväistämme kyytipoikana
trangialla keitetty porokahvi.
Tätä rantautumispaikkaa tähystellessä vedenpinta näytti laajalta alueelta
punertavalta. Selitys löytyi vesitattaren punertavista kukista. Kasvi oli
vallannut ainakin puolen hehtaarin alan avoimesta vedestä.
Taukopaikalta suuntasimme itään kohti Kettujärveä. Matkalla oli pieni saari,
minkä toisella puolella vedessä oli melkoinen haljennut siirtolohkare. Pian
olimme Inkerinniemen kärjen kohdalla ja Kymijoki kääntyi etelään korkeiden
kallioiden välisessä kanjonissa. Inkerinniemen puolella on Huuhkainvuori ja
Tapolanniemen puolella Vesikallio.
Alaspäin melottaessa alkoivat Eskoloitten pellot ja rakennukset näkyä joen
itärannalla. Puheissa kuuluivat nimet Ansa Ikonen ja Tauno Palo, jotka nuorina
näyttelijöinä olivat asuneet näissä maisemissa elokuvausten aikana. Tosin
silloin täältä alkava noin kolmen kilometrin koskiosuus oli vapaana, nyt se on
laantunut Mankalan vesivoimalaitoksen takia. Eskolan kohdalla ovat pienet
Linnasaaret, meloimme niiden välistä seuraavalle taukopaikalle.
Koskien voima ei juurikaan tuntunut alavirtaan melottaessa. Ylin koski on
nimeltään Harakka, sitä seurasi Mustakoski. Tolppakoski on paikka, missä olemme
käyneet pyöräretkillä ihastelemassa maisemia, nytkin siellä näimme neljä
ihmistä. Tolpan alapuolella on Vähäkäyrä ja viimeisenä Isokäyrä, minkä jälkeen
joki leveni Kananojan kohdalla. Varmaan voimakkain aallokko koko koskiosuudella
oli juuri Isokäyrän jälkeen, missä vastatuulen muodostama pinta-aallokko ja
joen tuoma vesimassa kohtaavat. Ennen päätepistettämme Tapolan entisen lossin
itärantaa Kymijoessa on vielä Kymensaari, mistä Harri tavoilleen uskollisena
kävi etsimässä geo-kätkön.
Viiden ja puolen tunnin melontaretken pituudeksi tuli noin 16 kilometriä.
Retkemme ajoitus osui jälleen kerran kohdalleen, sillä kotiin tultaessa satoi
melkoisen rivakasti.
Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas ja Erkki Haapalahti