Meloen Vuolenkoskelta Tapolaan 6.8.2011

 

 

Oikeasti tämän retken piti tapahtua jo heinäkuussa, mutta erilaisten 
sattumusten takia se sovittiin tietämättämme päiväksi, mikä oli myös Kymijoki-
päivä - ajankohtainen tälle retkelle. Olimme varanneet intiaanikanootit 
Komppulan Paulilta, kolmella melojalla oli omat kajakkinsa, yksikkö ja  
kaksikko. Lähtöpaikkamme oli Ojassuon tienvarresta tutun maanomistajan luvalla. 
Pian viisi kanoottia olivat Kymijoella ja retkemme alkoi.
 
Kymijoki kulkee Vuolenkoskelta etelään kohti Arrajärveä, minkä pohjoispään 
kautta se Kymenkäännettä myöten virtaa itään kohti Kettujärveä ja sitten taas 
etelään Inkerinniemen ja Tapolanniemen välisessä jylhässä kanjonissa. 
 
Melontamme eteni noin kolme kilometriä tunnissa. Alkutaipaleella kohti 
ensimmäistä taukopaikkaa ohitimme Ojassuonsaaren. Itärannalla kohosi 
Marjovuoren alue, mikä nykyisin on luonnonsuojelualuetta. Seuraava pikkusaari 
on Kaunissaari, mistä on tehty arkeologisia löytöjä muinaisesta asutuksesta. 
Arrajärvi alkoi levittäytyä eteemme ja pienen haeskelun jälkeen löysimme väylän 
ruovikosta Savion taukopaikalle. Nautimme osan eväistämme kyytipoikana 
trangialla keitetty porokahvi.
 
Tätä rantautumispaikkaa tähystellessä vedenpinta näytti laajalta alueelta 
punertavalta. Selitys löytyi vesitattaren punertavista kukista. Kasvi oli 
vallannut ainakin puolen hehtaarin alan avoimesta vedestä.
 
Taukopaikalta suuntasimme itään kohti Kettujärveä. Matkalla oli pieni saari, 
minkä toisella puolella vedessä oli melkoinen haljennut siirtolohkare. Pian 
olimme Inkerinniemen kärjen kohdalla ja Kymijoki kääntyi etelään korkeiden 
kallioiden välisessä kanjonissa. Inkerinniemen puolella on Huuhkainvuori ja 
Tapolanniemen puolella Vesikallio.
 
Alaspäin melottaessa alkoivat Eskoloitten pellot ja rakennukset näkyä joen 
itärannalla. Puheissa kuuluivat nimet Ansa Ikonen ja Tauno Palo, jotka nuorina 
näyttelijöinä olivat asuneet näissä maisemissa elokuvausten aikana. Tosin 
silloin täältä alkava noin kolmen kilometrin koskiosuus oli vapaana, nyt se on 
laantunut Mankalan vesivoimalaitoksen takia. Eskolan kohdalla ovat pienet 
Linnasaaret, meloimme niiden välistä seuraavalle taukopaikalle.
 
Koskien voima ei juurikaan tuntunut alavirtaan melottaessa. Ylin koski on 
nimeltään Harakka, sitä seurasi Mustakoski. Tolppakoski on paikka, missä olemme 
käyneet pyöräretkillä ihastelemassa maisemia, nytkin siellä näimme neljä 
ihmistä. Tolpan alapuolella on Vähäkäyrä ja viimeisenä Isokäyrä, minkä jälkeen 
joki leveni Kananojan kohdalla. Varmaan voimakkain aallokko koko koskiosuudella 
oli juuri Isokäyrän jälkeen, missä vastatuulen muodostama pinta-aallokko ja 
joen tuoma vesimassa kohtaavat. Ennen päätepistettämme Tapolan entisen lossin 
itärantaa Kymijoessa on vielä Kymensaari, mistä Harri tavoilleen uskollisena 
kävi etsimässä geo-kätkön.
 
Viiden ja puolen tunnin melontaretken pituudeksi tuli noin 16 kilometriä. 
Retkemme ajoitus osui jälleen kerran kohdalleen, sillä kotiin tultaessa satoi 
melkoisen rivakasti.
 

 

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas ja Erkki Haapalahti