Napahaukan ja kaakkurien maassa 20.- 21.8.2011

 

 

 Lauantai aamupäivällä olimme ylittäneet Lapinsalmen riippusillan. Kaikki 18 
 retkeläistä ihasteli etelään avautuvaa Kapiavettä ja pohjoiseen päin näkyvää 
 Repovettä. Pienen hengähdystauon jälkeen askeleemme suuntautuivat kohti 
 pohjoista Katajalammen ohi ”Repoportaille”. Monet meistä muistivat ajan, 
 jolloin nousu tapahtui ilman rakennettuja rappusia vain puihin kiinnitetyn
 köyden avulla. Ylhäällä kallion päällä istuskelimme hetken ja palauttelimme
 pulssin normaalilukemiin. Ilma oli lämmin, joten tauoilla piti huolehtia myös 
 juomisesta.   
 
 Matka jatkui Katajajärven pohjoispään kautta kohti Kuutinlahtea.
 Pian edessä avautui vesi ja taustalla näkyvän kallion laella kohosi
 Mustalamminvuoren näkötorni, millä käynti tuli meidän kaikkien 
 tavoitteeksi. Polku seuraili Kuutinlahden rantaa.  Melko kookas mänty
 oli kasvanut kallistuneena useamman metrin järven ylle. Uusin retkeilijämme
 Alin päätti hilpaista runkoa pitkin puun latvaan ilman paitaa -
 siitä tämä uusi lajimääritys napahaukka. Kastumatta hän selvisi myös puusta alas.
 
 
Pian istuskelimme Kuutinlahden taukopaikalla nokipannukahvilla ja paistelemassa 
makkaroita ja syömässä eväitämme.
 
Valtaosa ryhmästämme palasi illaksi kotiin, kuusi meistä jäi yöpymään 
kansallispuistoon telttoihin. Kaikki kuitenkin jatkoimme matkaa näkötornille. 
Porukkamme hieman hajosi tässä vaiheessa, mutta kaikki kuitenkin löysivät 
tornin pienen haeskelun jälkeen. Päiväretkeläiset palailivat Sirpan johdolla
takaisin Kuutinlahdelle ja Terrilampien kautta Lapinsalmen riippusillalle ja 
autoilleen.
 
Antti ja Mikko suuntasivat Kuutinlahdelta suoraan Valkjärven eteläisemmälle 
leiripaikalle. Me muut kävimme vielä katsastamassa Olhavan laavun ja 
valloittamassa Olhavanvuoren. Paikalla oli parasta aikaa menossa 
kalliokiipeilykurssi. Puheista päätellen paikalla oli myös paljon ulkomaalaisia. 
Tultuamme leiripaikalle pystytimme mekin telttamme ja laitoimme kunnon aterian. 
Pienen lepotauon jälkeen päätimme käväistä vielä ennen illan hämärtymistä 
Kirnuhuokossa - vanhalla pontikankeittopaikalla. Siellä etsimme porukassa geo-
kätköä sitä kuitenkaan löytämättä. Harri ja Aija palailivat tulorettiämme 
pitkin takaisin Olhavalle, me muut kiersimme Valkjärven pohjoispään ja 
Tolosenvuoren kautta leiripaikallemme.  Ilta kului pitkälle nuotion ääressä 
istuskellessa ja pimeydessä kömmimme telttoihimme nukkumaan. Aamuyöllä 
taivaanrannan valostuessa heräsimme kaikki varsin persoonalliseen ja kuuluvaan 
linnunääneen - kaakkurit olivat aloittaneet aamulentonsa.
Aamulla virittelimme tulet ja pian saimme mustasta nokipannustamme aamukahvit. 
Reilu tunti vierähti aamutoimissa ja leirin purkamisessa ja pakkaamisessa. 
Päätimme kulkea paluumatkan autoille helpoimpia reittejä, joten tulimme 
Kuutinlahden kautta Alimmaisen Terrilammen kohdalle metsäteitä myöten. Siitä 
suuntasimme kohti ennallistettua Määkijänniemeä. Ketunlossilla hinasimme itsemme 
Kapiaveden yli ja pian 24 km:n vaelluksemme oli takanapäin ja pakkailimme 
tavaroita autoihimme.
 
Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas ja Arja Perttola