Napahaukan ja kaakkurien maassa 20.- 21.8.2011

 Lauantai aamupäivällä olimme ylittäneet Lapinsalmen riippusillan. Kaikki 18 

 retkeläistä ihasteli etelään avautuvaa Kapiavettä ja pohjoiseen päin näkyvää 

 Repovettä. Pienen hengähdystauon jälkeen askeleemme suuntautuivat kohti 

 pohjoista Katajalammen ohi ”Repoportaille”. Monet meistä muistivat ajan, 

 jolloin nousu tapahtui ilman rakennettuja rappusia vain puihin kiinnitetyn

 köyden avulla. Ylhäällä kallion päällä istuskelimme hetken ja palauttelimme

 pulssin normaalilukemiin. Ilma oli lämmin, joten tauoilla piti huolehtia myös 

 juomisesta.   

 Matka jatkui Katajajärven pohjoispään kautta kohti Kuutinlahtea.

 Pian edessä avautui vesi ja taustalla näkyvän kallion laella kohosi

 Mustalamminvuoren näkötorni, millä käynti tuli meidän kaikkien 

 tavoitteeksi. Polku seuraili Kuutinlahden rantaa.  Melko kookas mänty

 oli kasvanut kallistuneena useamman metrin järven ylle. Uusin retkeilijämme

 Alin päätti hilpaista runkoa pitkin puun latvaan ilman paitaa -

 siitä tämä uusi lajimääritys napahaukka. Kastumatta hän selvisi myös puusta alas.

Pian istuskelimme Kuutinlahden taukopaikalla nokipannukahvilla ja paistelemassa 

makkaroita ja syömässä eväitämme.

Valtaosa ryhmästämme palasi illaksi kotiin, kuusi meistä jäi yöpymään 

kansallispuistoon telttoihin. Kaikki kuitenkin jatkoimme matkaa näkötornille. 

Porukkamme hieman hajosi tässä vaiheessa, mutta kaikki kuitenkin löysivät 

tornin pienen haeskelun jälkeen. Päiväretkeläiset palailivat Sirpan johdolla

takaisin Kuutinlahdelle ja Terrilampien kautta Lapinsalmen riippusillalle ja 

autoilleen.

Antti ja Mikko suuntasivat Kuutinlahdelta suoraan Valkjärven eteläisemmälle 

leiripaikalle. Me muut kävimme vielä katsastamassa Olhavan laavun ja 

valloittamassa Olhavanvuoren. Paikalla oli parasta aikaa menossa 

kalliokiipeilykurssi. Puheista päätellen paikalla oli myös paljon ulkomaalaisia. 

Tultuamme leiripaikalle pystytimme mekin telttamme ja laitoimme kunnon aterian. 

Pienen lepotauon jälkeen päätimme käväistä vielä ennen illan hämärtymistä 

Kirnuhuokossa - vanhalla pontikankeittopaikalla. Siellä etsimme porukassa geo-

kätköä sitä kuitenkaan löytämättä. Harri ja Aija palailivat tulorettiämme 

pitkin takaisin Olhavalle, me muut kiersimme Valkjärven pohjoispään ja 

Tolosenvuoren kautta leiripaikallemme.  Ilta kului pitkälle nuotion ääressä 

istuskellessa ja pimeydessä kömmimme telttoihimme nukkumaan. Aamuyöllä 

taivaanrannan valostuessa heräsimme kaikki varsin persoonalliseen ja kuuluvaan 

linnunääneen - kaakkurit olivat aloittaneet aamulentonsa.

Aamulla virittelimme tulet ja pian saimme mustasta nokipannustamme aamukahvit. 

Reilu tunti vierähti aamutoimissa ja leirin purkamisessa ja pakkaamisessa. 

Päätimme kulkea paluumatkan autoille helpoimpia reittejä, joten tulimme 

Kuutinlahden kautta Alimmaisen Terrilammen kohdalle metsäteitä myöten. Siitä 

suuntasimme kohti ennallistettua Määkijänniemeä. Ketunlossilla hinasimme itsemme 

Kapiaveden yli ja pian 24 km:n vaelluksemme oli takanapäin ja pakkailimme 

tavaroita autoihimme.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas ja Arja Perttola