Lumikenkäretki Valkmusan kansallispuistoon talvella 2010

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lumikenkäily on menneenä talvena noussut latuyhdistyksessämme suosioon. 
Lumikenkiä on kokeiltu monissa tilaisuuksissa ja niitä on myös vuokrattu 
kiitettävästi.
21.3. tallasimme omat jälkemme Pyhtäällä Valkmusan kansallispuistossa, mikä 
koostuu neljästä eri suosta:  Munasuo, Valkmusa, Kananiemensuo ja 
Mustanjärvensuo. Pinta-alaa noille kertyy vajaa 2 km2. Kaikki suot ovat 
Kymijoen kainalossa ja ne ovat tyypillisiä luonnontilaisia kohosoita kuljuine 
ja kermeineen. Talven ensimmäiseen lumikenkäretkeen nähden mäkien kiipeämiset 
olivat tällä kerralla minimissään.
Retkemme aloitimme Pyhtään Siltakylään menevän tien varressa olevalta 
kansallispuiston parkkipaikalta. Pakollisten kenkien säätöjen jälkeen pääsimme 
matkaan. Kulku oli varsin haasteellista, sillä hanki kantoi välillä, välillä se 
petti ja upotti polveen saakka. Meillä ei ollut asetettu retkellemme sen 
kummempia matkatavoitteita, päätimme edetä kelin ja omien tuntemustemme mukaan. 
Kuitenkin ensimmäiseksi tallattiin Valkmusan lintutornille. Matkalla sinne 
metsäsaarekkeeseen piti olla geokätkö, mitä Aija ja Harri alan harrastajina 
etsivät puolimetrisestä hangesta tuloksetta.
Tornista tiirailimme suoaluetta. Moronvuorella näkyvä tutka-antenni herätti 
kummastusta, samoin Kotkan suunnasta näkyvät tehtaan piiput, olimme siis varsin 
lähellä rannikkoa. Suon keskiosa oli puutonta nevaa, reuna-alueilla oli 
metsäsaarekkeita ja monin paikoin reuna-alueella oli yhtenäinen rämemännikkö. 
Suon etelälaidalla näkyi myös mahtavia siirtolohkareita. 
Päätimme suunnata kulkumme etelään kohti erästä metsäsaareketta. Lintutornilta 
lähdettäessä näimme muutaman kunnon harmaantuneen kelon sekä kalasääsken 
rikkoutuneen tekopesän, mikä ei kylläkään moniin vuosiin ole voinut olla 
käytössä. Keskellä suota olivat teeret olleet soitimellä, niiden jälkiä ja 
jätöksiä näkyi hangella.
Metsäsaarekkeessa pidimme kunnon evästelytauon. Koska keli oli mikä oli, 
päätimme palata omia jälkiämme takaisin autoille. Jo kertaalleen tallattu 
lumikenkäpolku oli helppoa kulkea ja tunnin kävelyrupeaman jälkeen olimme 
takaisin tienvarressa. Osa porukasta suuntasi autonsa kohti Kausalaa, 
geokätköilijät lähtivät Pyhtäälle kätköjä etsimään, osa oli löytynyt, mutta 
vielä oli jäänyt etsittävääkin.
Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas