MYÖTAVIRTAAN JA MYÖTÄTUULEEN

Kesän melontaretkellä tuli puheeksi, että 

Mankalan koskien seudut olisi mukava katsastaa myös ruska-aikana. Kokosimme 

porukan, mihin kuului kaksi kajakkikaksikkoa, kajakkiyksikkö ja ladun 

inkkarikanootti. Tällä kokoonpanolla lähdimme liikkeelle Arrajärven pohjoispään 

Savion rantautumispaikalta. Joukossamme oli pari tälle jokiosuuden melonnalle 

ensikertalaista, muut olivat meloneet sen vähintään kesän melontaretkellä.

Syksyn sateiden vuoksi Kymijoen juoksutusta oli lisätty, joten virtaama 

jokiuomassa oli kesäiseen nähden voimakkaampi. Edellisenä päivänä oli 

saavutettu syyskuun lämpöennätys, Iitissäkin elohopea nousi +20 asteeseen. 

Melontapäivämme oli kuitenkin huomattavasti viileämpi tuulen puhaltaessa 

pohjoisesta, saimme siis meloa myötävirtaan ja -tuuleen.

Kymenkäänteen jälkeen saimme ihastella joen rantametsiä, missä yllättävän moni

puu oli ruskan värjäämä lehtipuu. Eskolan kohdalla kiersimme Linnasaaren 

vaihteeksi itäpuolitse ja suuntasimme sieltä Iitin kunnan maalla olevalle kalastajien laavulle 

evästauolle. Navakka pohjoistuuli ajoi meidät kuitenkin liikkeelle varsin pian. 

Välillä tuntui, ettei meloja olisi koskiosuudella tarvinnut kuin kanoottien 

ohjailuun, virta kuljetti kanoottejamme. Koskilla näimme pari kalastajaa, jotka 

valittelivat kalojen huonoa syöntiä koko kesän ajalta.

Kolme tuntia lähdöstämme olimme vanhan Tapolan lossin kohdalla. Alin ehdotti, että olisimme meloneet 

lisää vielä pienen lenkin, mutta nostimme kuitenkin kanootit maalle ja lähdimme 

menomatkalla jätetyllä autolla hakemaan muut autot Vuolenkoskelta. Eija, Eeva-

Riitta ja Seija reippailivat sillä välin noin seitsemän kilometriä 

Matkakeitaalle kahville meitä muita odottelemaan. Heille ainakin päivän 

liikuntamäärä kahdentoista kilometrin melonnan lisäksi tuli täyteen. 

Koskiosuuden ensikertalaiset melojat Eija ja Seija tuntuivat olevan varsin 

tyytyväisiä päivän elämyksiin.

Elämyksiin kuuluu sekin, että kirjoittelen tätä 

juttua 6.10. Rihmakurun kodalla Pallashotellilta noin yhdeksän kilometriä 

pohjoiseen. Kaminassa tohisee tuli lämmittäen kotaa, tuuli ujeltaa välillä 

ulkona ja sade ropisee kodan pahvikattoon. Ilta on kääntymässä yöksi ja kohta 

on aika kömpiä makuupussiin yöunille. Mukava täällä olisi joskus olla 

isommallakin joukolla kokemassa näitä elämyksiä.

Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas