MYÖTAVIRTAAN JA MYÖTÄTUULEEN
 
Kesän melontaretkellä tuli puheeksi, että 
Mankalan koskien seudut olisi mukava katsastaa myös ruska-aikana. Kokosimme 
porukan, mihin kuului kaksi kajakkikaksikkoa, kajakkiyksikkö ja ladun 
inkkarikanootti. Tällä kokoonpanolla lähdimme liikkeelle Arrajärven pohjoispään 
Savion rantautumispaikalta. Joukossamme oli pari tälle jokiosuuden melonnalle 
ensikertalaista, muut olivat meloneet sen vähintään kesän melontaretkellä.
 
Syksyn sateiden vuoksi Kymijoen juoksutusta oli lisätty, joten virtaama 
jokiuomassa oli kesäiseen nähden voimakkaampi. Edellisenä päivänä oli 
saavutettu syyskuun lämpöennätys, Iitissäkin elohopea nousi +20 asteeseen. 
Melontapäivämme oli kuitenkin huomattavasti viileämpi tuulen puhaltaessa 
pohjoisesta, saimme siis meloa myötävirtaan ja -tuuleen.
 
Kymenkäänteen jälkeen saimme ihastella joen rantametsiä, missä yllättävän moni
puu oli ruskan värjäämä lehtipuu. Eskolan kohdalla kiersimme Linnasaaren 
vaihteeksi itäpuolitse ja suuntasimme sieltä Iitin kunnan maalla olevalle kalastajien laavulle 
evästauolle. Navakka pohjoistuuli ajoi meidät kuitenkin liikkeelle varsin pian. 
Välillä tuntui, ettei meloja olisi koskiosuudella tarvinnut kuin kanoottien 
ohjailuun, virta kuljetti kanoottejamme. Koskilla näimme pari kalastajaa, jotka 
valittelivat kalojen huonoa syöntiä koko kesän ajalta.
 
Kolme tuntia lähdöstämme olimme vanhan Tapolan lossin kohdalla. Alin ehdotti, että olisimme meloneet 
lisää vielä pienen lenkin, mutta nostimme kuitenkin kanootit maalle ja lähdimme 
menomatkalla jätetyllä autolla hakemaan muut autot Vuolenkoskelta. Eija, Eeva-
Riitta ja Seija reippailivat sillä välin noin seitsemän kilometriä 
Matkakeitaalle kahville meitä muita odottelemaan. Heille ainakin päivän 
liikuntamäärä kahdentoista kilometrin melonnan lisäksi tuli täyteen. 
Koskiosuuden ensikertalaiset melojat Eija ja Seija tuntuivat olevan varsin 
tyytyväisiä päivän elämyksiin.
 
Elämyksiin kuuluu sekin, että kirjoittelen tätä 
juttua 6.10. Rihmakurun kodalla Pallashotellilta noin yhdeksän kilometriä 
pohjoiseen. Kaminassa tohisee tuli lämmittäen kotaa, tuuli ujeltaa välillä 
ulkona ja sade ropisee kodan pahvikattoon. Ilta on kääntymässä yöksi ja kohta 
on aika kömpiä makuupussiin yöunille. Mukava täällä olisi joskus olla 
isommallakin joukolla kokemassa näitä elämyksiä.
 
Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas