LUMIKENGILLÄ LYÖTTILÄSSÄ  9.1.2011
 
Talven ensimmäinen suojasääpäivä oli koittanut. 14 innokasta latulaista oli 
kokoontunut Lyöttilän Kukkosuolle metsäautotien risteykseen, mihin pienellä 
lapioimisella saimme automme parkkeerattua. Ensikertalaisia meistä oli vain 
Janna, joten alkuvalmisteluihin ei turhia aikoja kulunut. Muutaman kymmenen 
metrin kävelyn jälkeen Aija totesi sauvansa turhiksi kapineiksi ja iski ne 
hankeen odottamaan paluutamme. Lähdimme rämpimään  suon ojittamatonta kohtaa. 
Lunta oli reilu puoli metriä, varvikko hangen alla lisäsi vielä vaikeutta 
etenemiseen. Keulamiehellä vielä rinkan paino teki matkasta rankempaa, varmaan 
perässätulijoilla oli helpompaa.
 
 
Suon ylityksen jälkeen nousimme pienelle kukkulalle ja korjailimme kenkiemme 
kiinnityksiä. Matka jatkui ja pian kävelimme pienen pätkän aurattua tietä 
myöten, mutta pian taas poikkesimme sivulle traktorin jäljille. Harrin kanssa 
puhuimme, että olisipa ollut hieman leveämmät renkaat, olisi ollut juuri 
passeli meidän lumikenkäjotokseksi. Kohta saavuimme hakkuuaukon reunaan, minkä 
takaa kohosi Pirunpesänvuori omine mielenkiintoisine piirteineen. Osa porukasta 
nousi itse 
 
``pesää`` katsomaan, minne Aija vei Joksun_geotiimin tekemän kätkön.
 
Taivallus jatkui seuraavaksi auraamatonta metsätien pohjaa myöten kohti 
Matkuslampea. Kuitenkin ennen sitä käännyimme luoteeseen kohti Kukkomäen Natura-
aluetta. Ennen sitä kuljimme metsälehmuksia kasvavan luonnonsuojelualueen läpi. 
Osa lehmuksista oli taipunut kaarelle lumen painosta ja me taiteilimme niiden 
ohi tai alitse. Myös hirvi oli kulkenut lähiaikoina siellä. Natura-alueen 
reunassa oli verrattain tuoreet metsäkauriin makuukset.
 
Odotettu tauko koitti. Pian roihusi kaksi nuotiota, toisen päällä höyrysi 
kepissä musta kahvipannu. Eväät,  kahvi ja makkarat maistuivat. Nuotioita 
ihasteltiin ja juttu solisi. Vielä vajaa kilometri autoille. Kuljimme Natura-
aluetta pitkin kohti naapurin nuorta kuusentaimikkoa ja Kukkosuota. Taimikon 
kohta oli keulassa kulkijalle tosi haasteellinen edettävä, sillä varvikko nosti 
hangen pinnan lähes metriseksi. Kun lopulta saavutimme Kukkosuon metsätien 
olimme lähes autojemme kohdalla. Väsyneinä riisuimme lumikenkiä jaloistamme ja 
pakkailimme tavarat autoihimme. Aija kipaisi hakemassa vielä sauvansa vähän 
matkan päästä.
 
Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: "GeoPeikko"