LUMIKENGILLÄ LYÖTTILÄSSÄ  9.1.2011

Talven ensimmäinen suojasääpäivä oli koittanut. 14 innokasta latulaista oli 

kokoontunut Lyöttilän Kukkosuolle metsäautotien risteykseen, mihin pienellä 

lapioimisella saimme automme parkkeerattua. Ensikertalaisia meistä oli vain 

Janna, joten alkuvalmisteluihin ei turhia aikoja kulunut. Muutaman kymmenen 

metrin kävelyn jälkeen Aija totesi sauvansa turhiksi kapineiksi ja iski ne 

hankeen odottamaan paluutamme. Lähdimme rämpimään  suon ojittamatonta kohtaa. 

Lunta oli reilu puoli metriä, varvikko hangen alla lisäsi vielä vaikeutta 

etenemiseen. Keulamiehellä vielä rinkan paino teki matkasta rankempaa, varmaan 

perässätulijoilla oli helpompaa.

Suon ylityksen jälkeen nousimme pienelle kukkulalle ja korjailimme kenkiemme 

kiinnityksiä. Matka jatkui ja pian kävelimme pienen pätkän aurattua tietä 

myöten, mutta pian taas poikkesimme sivulle traktorin jäljille. Harrin kanssa 

puhuimme, että olisipa ollut hieman leveämmät renkaat, olisi ollut juuri 

passeli meidän lumikenkäjotokseksi. Kohta saavuimme hakkuuaukon reunaan, minkä 

takaa kohosi Pirunpesänvuori omine mielenkiintoisine piirteineen. Osa porukasta 

nousi itse 

``pesää`` katsomaan, minne Aija vei Joksun_geotiimin tekemän kätkön.

Taivallus jatkui seuraavaksi auraamatonta metsätien pohjaa myöten kohti 

Matkuslampea. Kuitenkin ennen sitä käännyimme luoteeseen kohti Kukkomäen Natura-

aluetta. Ennen sitä kuljimme metsälehmuksia kasvavan luonnonsuojelualueen läpi. 

Osa lehmuksista oli taipunut kaarelle lumen painosta ja me taiteilimme niiden 

ohi tai alitse. Myös hirvi oli kulkenut lähiaikoina siellä. Natura-alueen 

reunassa oli verrattain tuoreet metsäkauriin makuukset.

Odotettu tauko koitti. Pian roihusi kaksi nuotiota, toisen päällä höyrysi 

kepissä musta kahvipannu. Eväät,  kahvi ja makkarat maistuivat. Nuotioita 

ihasteltiin ja juttu solisi. Vielä vajaa kilometri autoille. Kuljimme Natura-

aluetta pitkin kohti naapurin nuorta kuusentaimikkoa ja Kukkosuota. Taimikon 

kohta oli keulassa kulkijalle tosi haasteellinen edettävä, sillä varvikko nosti 

hangen pinnan lähes metriseksi. Kun lopulta saavutimme Kukkosuon metsätien 

olimme lähes autojemme kohdalla. Väsyneinä riisuimme lumikenkiä jaloistamme ja 

pakkailimme tavarat autoihimme. Aija kipaisi hakemassa vielä sauvansa vähän 

matkan päästä.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: "GeoPeikko"