Kymi-Vuoksi latualueen viidennet leiripäivät vietettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Immalanjärven rannalla Imatran invalidien kesäkoti Hakalan maisemissa. Runsas parikymmentä osallistujaa oli mukana, ja sunnuntaina paikallisia mörrilapsia oli myös saapunut tapahtumaan.

Jo viikkoa aikaisemmin alkoi leiripäiväviestin kuljetus polkupyörillä Heinolasta Jaalaan. Sieltä viestikapula kulki Iitin kautta Kouvolaan, edelleen Kymijoen vartta Kotkaan, mistä Virojoelle ja Ylämaan kautta Lappeenrantaan. Lappeenrannassa perjantaina klo 12 lähti hieman pidempi pyöräletka kohti Imatraa ja leiripaikkaa, missä Imatran Lapinkävijöiden Reijo Siitonen luki viestiterveiset leiriläisille.

Perjantai-ilta alkoi majoittumisella, päivällisellä ja toisiimme tutustumisella. Rantasauna Immalanjärven rannalla oli ahkerassa käytössä. Aamuyöllä  alkoi sade ropista teltan kattoon. Tutustuminen raja- ja kenkämuseoihin päätettiin toteuttaa pyöräilyn sijaan autolla.

Iltapäivällä sade  alkoi tauota ja osa leiriläisistä lähti pyöräretkelle tutustumaan Imatran tulliin ja rajaseutuun. Paluumatka tullista tehtiin Imatran keskustan kautta Vuoksen rantapenkkaa seuraillen valtatie 6 tuntumaan ja siitä pyöräteitä takaisin kesäkoti Hakalaan. Matkaa tälle retkelle tuli 34 km. Tällä välin osa leiriläisistä oli melonut paikalle tuoduilla kajakeilla Immalanjärvellä. Myös osa pyöräilijöistä kokeili oman retkensä jälkeen melontaan. Kesäkoti Hakalan ohi kulkevalla Jäppilänniemen tiellä on jo useampana vuotena ollut taidetien maine ja niihin 29 kohteeseen voitiin illan aikana itsenäisesti tutustua.

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena. Aamu-uimarit sanoivat pulahtavansa pumpuliin, sillä näkyvyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä. Sumu kuitenkin hälveni ja patikkaretkemme Immalanjärven Erän hulppealle kodalle alkoi. Reilun tunnin patikoinnin jälkeen määränpäämme nökötti hienolla silokalliolla, mutta ennen sitä oli useampi kerta pysähdytty poimimaan metsätien varressa kasvaneita kanttarelleja. Lähes omakotitalon varustuksella varusteltu kota oli muutaman vuoden ikäinen EU-rahoituksella talkootyönä tehty rakennus. Kodassa oli mm. varsin tilava parvi. Kodalta oli matkaa Venäjän rajalle 1,5 km. Hyllystä löytyivät paikalta ammuttujen suden ja karhun pääkallot. Kodalla tuntui olevan kovasti käyttöä ristiäisistä hautajaisiin.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Leiripäivät lopetettiin iltapäivällä lounaaseen ja kiitospuheisiin niin järjestäjien kuin osallistujienkin puolesta. Märät teltat oli purettu, autot pakattu ja kotimatka odotti. Kiitokset kaikille – ensi vuonna taas uudestaan!