Kahden tunnin autossa istumisen jälkeen pysähdyimme Suomen luontokeskus Haltian pihaan. Matka oli mennyt joutuisasti ja muutamat viimeiset kilometrit maisemineen antoivat esimakua tulevasta retkestämme. Pysähdyksen syy tällä kerralla oli vain vessakäynti, tulisimme iltapäivällä uudestaan lounaalle ja tutustumaan tarkemmin paikkaan.

Lopullinen parkkipaikka oli Haukkalammen P-paikka. Autoja sinne tullessamme oli jo runsaasti ja toinen P-paikka lähellä luontotupaa oli jo täynnä. Luontotupa tähän vuodenaikaan oli suljettu. Kävimme sen edustalla olevalla pienellä saarella ja jatkoimme sitten Haukanholman telttailupaikalle. Mukana kannetuilla haloilla saimme äkkiä nuotion palamaan - oli omien eväiden aika.

Pienen matkaa palailimme kulkemaamme polkua takaisin ja käännyimme sitten kohti Mustalampea. Sen vedenpinta oli n.14 metriä ylempänä Haukkalammen pintaa. Kuljimme betonisen patorakennelman ohi noustessamme Mustalammen nuotiokatokselle. Syksyiset turvelautat muodostivat pieniä saaria lampeen, lammen länsilaidan pohjukan yli kulki varsin pitkä puinen arkkusilta. Käännyimme kuitenkin kohti pohjoista ja nousimme pikkuhiljaa Haukkalammen länsilaidan kallioille.

Maasto oli todella vaihtelevaa, puusto vanhaa ja osittain jo ränsistynyttä. Korpinotkoihin oli aikoinaan kaivettu metsäojia. Haukkalammen luoteiskulman kohdalla laskeuduimme teräsportaita pitkin rinnettä alas. Kallion kupeessa oli selvä lippaluola.

Rehevissä notkoissa kasvoi kuusten seassa metsälehmuksia ja kotkansiipien etiöpesäkkeeellisiä ``sulkia`` törrötti siellä täällä. Ylitimme vanhan metsittyneen pellon ja aloimme nousta Haukankierroksen pohjoispään kallioaluetta. Näkymä kalliolta Maulanniitun suuntaan oli vaikuttava. Notko oli aikoinaan ollut niittyä, mikä sitten ajan saatossa oli käytön puutteessa metsittynyt itsekseen. Erityisesti lehdettömät haapa- ja koivuryhmät erottuivat tummemmista havupuista. Polku kääntyi kaakkoon ja pian laskeuduimme vahvalla köysikaiteella varustettuja portaita lähes lähtöpaikkaamme. Vielä kuitenkin pistäydyimme lyhyen autosiirtymän jälkeen katsomassa yhtä Nuuksion ihmettä - pallograniittikalliota. Sieltä sitten palailimme takaisin Haltiaan, ensiksi sen lounaspöydän ääreen ja sitten tutustumaan näyttelyihin ja lähiympäristöön.

Teksti: Pekka Ahokas