Talviretki suuntautui Lyöttilän takamaille.

Vielä lauantaiaamuna näytti siltä, että sunnuntaina pääsisimme vuoden ensimmäiselle lumikenkäretkelle, mutta yöllinen vesisade muutti retkemme patikkaretkeksi maassa olevan vain muutaman sentin lumikerroksen vuoksi.

Kohteemme Iitissä olivat Nauhanjärvet eli Lyöttilässä sijaitsevat Ikolanlampi, Vähäjärvi, Kalliojärvi ja Matkuslampi ympäristöineen. Kaikki järvet  ovat yhteydessä toisiinsa joko purojen tai metsäojien kautta ja lopulta vesi virtaa Matkuslammesta Muurojaa myöten Urajärven Yltiönlahteen.

Vaelluksemme alkoi Kukkomäen sivustaa kulkevaa metsätietä myöten. Ohitimme Pirunpesän luolan, Lyöttilän pienen metsäpaloalueen 1970 luvulta, kuljimme Anhavasta Kuusankoskelle menevän hiihtoreitin poikki kohti Pusarin tilaa, vanhaa autiota maapaikkaa. Pusarin pitkulainen peltosuikale päättyy Ikolanlammen luoteiskulmaan. Jatkoimme kulkuamme talolle tulevaa tietä myöten ja Pusarinojan jälkeen nousimme varsin korkealle mäkikumpareelle, mistä etelässä mäkyi Ikolanlampi ja pohjoisessa Vähäjärvi. Jatkoimme matkaa kohti itää, ylitimme Vähäjärvelle menevän mökkitien ja seuraavan nuoren koivikon läpi kuljettuamme tulimme Kalliojärventielle.

Jatkoimme mökkiteitä myöten, välillä oikaisimme pikkupätkän taimikossa ja tulimme mökkitielle, missä oli parasta aikaa sorastus käynnissä. Traktorikuski oli minulle tuttu kuin loppujen lopuksi myös Armille, olivat olleet kansakoulussa samalla luokalla monia vuosikymmeniä sitten. Tien päätyttyä suuntasimme luoteeseen suoalueelle. Niskaojan ylitys onnistui lopulta, kun löysimme tarpeeksi kapean paikan ja missä oli lisäksi kantava jää.

Toisiamme autellen pääsimme kovalle maalle ja parin tunnin kulkemisen jälkeen nuotion tekoon. Halot olivat kulkeneet rinkassa ja Lassi sytytti nuotion omilla tuluksillaan varsin näppärästi. Makkarat paistuivat ja nokipannukahvi valmistui varsin nopeasti. Nuotion hiivuttua jatkoimme kohti Kukkomäkeä, mutta sitä ennen kävimme ihailemassa Matkuslampea sen eteläpuolella olevalta avokalliolta.

Vähäjärveltä Matkuslampeen laskeva puro on 2 - 3 metriä leveä ja täysin sula. Ylitimme sen metsätien sillan kautta. Nousimme Matkuslammen länsireunalla olevalle luonnonsuojelualueelle ja ihailimme siellä kasvavia metsälehmuksia. Seuraavana oli valtion omistama 18 ha:n suojelualue, minkä puusto on yli satavuotiasta kuusikkoa ja missä hakkuita ei ole tehty yli viiteenkymmeneen vuoteen. Kiersimme vanhan kiviröykkiön kautta, missä nostimme hattumme ja kunnioitimme kenties jotakin pronssikauden suurmiestä, haudaksihan tuo kiviladelma on määritelty.

Monin paikoin olivat kirjanpainajat tappaneet kuusijärkäleitä pystyyn. Harvinaisen pitkiä naavatuppoja roikkui siellä täällä puiden oksilla. Kuutisen kilometriä oli takana varsin vaihtelevassa maastossa ja kaikki Nauhanjärvet tulivat nähdyiksi.

Teksti: Pekka Ahokas, valokuvat: Pekka Ahokas ja Armi Salokunnas