Pikitietä ja poropolkuja

Heinäkuussa 2012 tuli ajankohtaiseksi toteuttaa Eken useita vuosia pohjustettu Akumajan retki. Retken työnimeksi muodostui Pikitietä ja poropolkuja. Kokonaisuudessa bensaa tuli poltettua yli 174 litraa. Ajomatkaa kertyi Iitistä Akumajan parkkiin ja takaisin himpun verran yli 3000 kilometriä. Suurin osa ajomatkasta oli tosiaan hyvää ”pikitietä”. Noin alle 10 % :lle osui sorapohjainen alusta.

Matka ylös pohjoiseen ei kulkenut suorinta reittiä. Matkalla piti kerätä kokemuksia mahdollisimman monista kansallispuistoista. Siis nähdyiksi tai ainakin vauhdilla ”sivuutetuiksi” tulivat: Tiilikkajärven kansallispuisto, Oulangan kansallispuisto, Pyhä – Luoston kansallispuisto, Pallas-Ounastunturin kansallispuisto, Lemmenjoen kansallispuisto ja Urho Kekkosen kansallispuisto. Paluumatkalla oli alustava suunnitelma pysähtyä vielä Liminganlahden kansallispuistossa. Mutta ukkosmyrskyä Oulun seudulle ennakoiva hellesää sai ”hevosen juoksemaan” suoraa etelää kohti.

Poropolkujakin tuli patikoitua jokunen kilometri. Suurimmat porotokat oli lukumääräisesti tosin kokoontunut pikiteille. Ylös Kuusamoon itäkautta ajaessa ensimmäiset porot ilmestyivät tielle Suomussalmen paikkeilla. Paluumatkalla länsirajaa, Muonion / Tornion jokea seuraten, porot jäivät kyydistä heti Muoniosta lähdettyä.  Ainut näköpiirissä (peilissä) vilahtanut hirvi oli havaittavissa vasta lähellä Karigasniemeä. Yksi sulavaliikkeinen kauris ylitti tien auton editse Sodankylän ja Kittilän välillä. Lapin peruseläimistä jäi tapaamatta suurin osa. Laulujousenpari tosin opetti viittä poikastaan uimaan Luostolle käännyttäessä.

Muoniossa retkiseura vahvistui Hilkalla ja Martilla. He ovat pitkäaikaisia latulaisia ja todellisia Lapin asiantuntijoita. Akumajan maastoihin oivia oppaita ja ”tunturivaeltajan alkeiskurssille” opettajia. Pian oltiinkin perillä Paistunturien erämaan reunalla. Tunturin rinteet Akumajan takana olivat haasteellisia kiivettäviä ennen tunturipaljakan avautumista ja Ahkovarrin ilmestymistä horisonttiin. Sinne jäi Ahkovarrin geokätkö haasteeksi tuleville vuosille, sillä oli kiire Akujoen putouksille. Ahkovarri ja putous vaikuttavat olevan Akumajan vieraiden ”must-paikkoja”. Ainakin vieraskirjassa niistä oli niin monta mainintaa. Putous saattaa Tenojoen lohen kudulle noustessa olla mielenkiintoinen paikka seurata lohien nousua tunturiin.

Niin latulainenhan ei voi Lapissa käydessään ohittaa Kiilopäätä. Akumajalta palatessa tuli nautittua Kiilopään keittiömestarin loihtimaa herkullista lohikeittoa. Kaikille vannoutuneille avanto-/talviuimareille Kiilopään kylmäkylpylä savusaunoineen pitäisi kuulua myös ohjelmaan. Nyt siihen ehti tekemään vain pintapuolisen ”vilkaisun”. Jäi laskematta ne n. 13000 kiveä, jotka ahkerat talkoolaiset olivat asetelleet Kiilopuroon, jotta 30 metrin uintirata saaren ympäri tuli mahdolliseksi.

Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Siis tuleeko uusintakierros pikapuoliin. Aika näyttää.

Teksti ja kuvat: Erkki Haapalahti (Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurempina)