Aloitimme valmistelut ennen joulua kiertämällä reitin läpi Ravilinnan takaisessa metsässä. Varhaiskasvatus oli järjestänyt joulupolun samassa paikassa kuun vaihteessa. Suunnittelukierroksella olivat Harri, Pekka ja Marjo.

Reitti muodostui muutamista pysähdyspisteistä, ja se oli merkitty heijastimin ja lyhdyin. Osallistujia oli pyydetty varustautumaan taskulampuin ja istuinalustoin.

Emme oikein osanneet ajatella osallistujamäärää, mutta hämmästys oli silti valtava, kun osanottajia oli ainakin 70 aikuista ja lasta odottamassa tapahtuman alkua. Lapset kiipeilivät innoissaan lumikasojen päällä, vaikka märkä lumi kastelikin vaatteita tehokkaasti. Kun lähdimme metsää kohti, tuli mieleen Jukolanviesti kesäyössä. Niin hauskasti lamput vilkkuivat pimeässä.

Jaoimme ryhmän kahtia, ja silti kaikki eivät varmasti nähneet satupisteen nallepesää tai kuulleet Metsämörrin joulusatua.

Toinen pysähdyspaikka oli mystinen "tonttuorkesteri". Siinä osanottajat loikoilivat pressun päällä taivasta tuijottaen ja kuunnellen erilaisia soittimia kuten puista tuulikelloa, posliiniperhosia, metallisia tuulikelloja, saamelaista rumpua jne. Taivas oli pilvessä, joten tähtitaivasta ei päässyt ihailemaan. Pientä jännitystä taisi olla ilmassa, sillä lapsetkin malttoivat olla hiljaa.

Vielä ennen makkaranpaistoa oli Metsämörri istumassa kuusen oksalla vartioimassa aarretta, josta lapset saivat ottaa omansa.

Makkara ja mehu kruunasivat illan. Tulipaikka vaan kävi pieneksi, ja jotkut nauttivatkin makkarat kylminä. Toivottavasti osanottajat ymmärsivät. Palaute kuitenkin kuulosti innostuneelta ja hyvältä. Tästä on hyvä parantaa. Luminen ja pimeä metsä on lapselle aina jännittävä kokemus. Kun vanhemmat ja paljon muitakin lapsi on mukana, niin pienet pelotkin häviävät.

Kiitos kaikille osanottajille ja ensi jouluna uudelleen!

Teksti Marjo Sartamo, kuvat Harri Forsgren