Sadetta, myrskyä, auringonpaistetta

Iitin Ladun retki kesäkuun puolivälin viikonloppuna suuntautui Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Ulko-Tammion saarelle. Matka Haminasta kaakkoon kesti vuoroaluksella kaksi ja puolituntia. Sää näytti meille kaikki mahdolliset temppunsa, ainoastaan ukonilma puuttui. Kuitenkin suurimman osan retkiajastamme saimme nauttia hienosta säästä.

Sotahistoria, rehevää ja karua

Saaren luonto on varsin monipuolinen pienestä koostaan huolimatta. Saarta lähestyttäessä näkyivät hienot pohjoisrannan mereen laskevat silokalliot. Puusto saaren kallioisilla osilla oli lyhyttä oksaista mäntyä, monelle tuli mieleen Lapin tuntureiden männiköt. Laaksopaikat puolestaan olivat reheviä lehtoja.

Saaren historiaan liittyy hyvinkin läheisesti jatkosota. Saari oli Salpalinjan eteläisin pesäke ja sillä oli hyvinkin suuri merkitys puolustusasemana. Muistomerkkinä näistä ajoista saarella oli yksi rannikkotykki ja ilmatorjuntatykki [1] [2]. Väkeä saarella oli tuolloin jopa 300 henkilöä. Metsähallituksen autiotupana toimiva parakki on viimeinen alkuperäinen rakennus niiltä ajoilta, saarelta löytyy toki monia perustuksia vanhoista asuinparakeista. Erikoisin nähtävyys lienee kallioon louhittu 90 metriä pitkä tunneli.

Saari retkeläisen silmin

Kesäaikana on Metsähallitus palkannut saarelle oppaan, joka selvittää lyhyellä kierroksellaan saaren historian ja nykytilan. Kuljimme viikonlopun aikana sekä Suurimaan että Vähämaan rannat ympäri. Kesä oli hehkeimmillään, kukat kukkivat ja linnut olivat pesimispuuhissaan. Iltanuotiolla Itälahdessa saimme seurata kyhmyjoutsenen ruokailua ja mustakurkku-uikku pariskuntaa. Navakka 18 m/s puhaltanut kaakkoistuuli nostatti saaren rantakallioista monimetriset tyrskyt. Saaren näyttävimmät kukat olivat varmaan meikäläistä kalliokieloa muistuttavat lehtokielot. Kuvattavaa siis riitti. Sunnuntai-iltapäivänä palailimme takaisin Haminaan. Reittialus pysähtyi Tammion kalastajakylään vajaaksi tunniksi. Kalastajakylä on nykyisin kylläkin muuttunut omistajien idylliseksi kesänviettopaikaksi. Uskon, että Ulko-Tammio herätti monessa meissä halun palata sinne joskus vielä uudestaan.

Teksti: Pekka Ahokas, valokuvat: Pekka Ahokas, Tuula Forström ja Maritta Saarenpää