Alkukesä oli ollut kylmä ja sateinen. Lauantai 5. heinäkuuta valkeni kuitenkin aurinkoisena ja lämpömittari näytti jo pitkälti toistakymmentä astetta heti aamusta. Meille oli tulossa hyvä sää Arrajärven melontaretkeä ajatellen. Kimppakyydein matkasimme kohti Säyhdettä. Tienvarret loistivat kaikissa väreissään kesän kukkia.
Kymi-Vuoksen latualueen leiripäiviä vietettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Virolahdella. Paikalle saapui runsaasti sekä useammaksi päiväksi majoittujia että päiväretkeläisiä. Sää oli kesäiseksi hieman viileä, mutta muuten kelit olivat suosiolliset ulkoiluun.
Viikonlopun ohjelmistossa oli kaksi retkeä: lauantaina pyöräiltiin Kotkaan ja sunnuntaina käytiin tutustumassa Sipoonkorven kansallispuistoon Etelä-Kymenlaakson retkeilyjärjestöjen retkellä.
Kevätretkemme 18.5. suuntautui Lohjalle Karkalinniemeen ja sen päässä sijaitsevaan Karkalin luonnonpuistoon. Paikka on tunnettu kalkkipitoisesta maastaan ja sitä kautta hyvinkin vaateliaista lehtokasveistaan. Laajahkot pähkinäpensaslehdot, tammet ja metsälehmukset tulivat meille tutuiksi.
Kokoonnuimme perinteisesti Kausalan torille, ja täytimme neljä autoa suunnaten kulkumme kohti Perä-Mankalan salomaita. Kymentakana käännyimme kohti Väärttiä, ajelimme kunnes Märkjärven länsipää alkoi lähennellä maantietä ja käännyimme siitä jäiselle Ryssäntönnin metsätielle. Sitä pitkin lipsuttelimme sen pohjoisimman haaran päähän. Puustoinen kalliomännikkö toi mieleen vähän pohjoisemmat maisemat, kun taas selän takana oleva istutustaimikko toi mieleen tehometsätalouden.