Hiidensaarta kiertämässä lumikengin
Julkaistu To. 24.2.2022
Retkikohde:
Kahdella autolla köröttelimme Hiidenvuoren alapuoliselle parkkipaikalle, asettelimme lumikengät jalkoihimme ja heilautimme reput selkään ja lähdimme pikkuhiljaa kipuamaan kohti vuoren huippua. Vähän ennen meitä oli yksinäinen valokuvaaja taapertanut sinne upottavaa polkua pitkin kengät jalassa. Sää oli pilvinen ja puissa oli sopivasti lunta maiseman virkistämiseksi. Huipulla mekin katselimme ja kuvailimme maisemia sekä Kimolanlahden että Pyhäjärven suuntiin. Hiidensalmi oli sula ja virta näkyi pitkälle tummana jääalueena Hiidensaaren rannan tuntumassa itää kohti.
Laskeutuminen lumikengillä upottavassa hangessa jyrkkää rinnettä pitkin oli haastavaa. Välillä jouduimme hieman hakemaan reittiä. Kaikki pysyimme kuitenkin pystyssä ja todettiin sauvoista olevan iso apu tukea haettaessa. Välillä saimme puista lumipaakkuja niskaamme.
Osa saaren mökkiteistä oli aurattu lumesta ja käytimme niitä välillä hyödyksemme. Kaakonpuoleinen tuuli puhalteli varsin voimakkaana ja haimme saaren kärjessä olevien mäkien reunasta suojaisan paikan taukopaikaksemme. Nuotiopaikka kaivettiin lapiolla lumesta ja rinkassa kannetut kuivat puut syttyivät nopeasti ja kuumensivat kahviveden kiehuvaksi. Evästelyjen jälkeen suuntasimme ilmeisesti vanhan metsittyneen niityn laitaa kohti saaren pohjoisrantaa kulkevaa mökkitietä. Hankea oli välillä jopa 70 cm ja jos lumikenkä tarrautui sopivasti johonkin risuun seurasi siitä komea pyllähdys pehmoiseen hankeen. Ylösnousu sieltä olikin sitten oma lukunsa.
Tie löytyi ja osa jatkoi sitä lumikengin ja osa otti ne kainaloon. Tien pinta lumen alta oli kuitenkin jäässä, joten kulku ilman lumikenkiä oli aikamoista lipsuttelua. Tie autojemme parkkipaikalle oli kuitenkin niin vetävä, ettemme enää siirtyneet metsän puolelle. Retkellämme luonto ei ollut aivan hiljainen. Hangessa näimme useammat metsähiiren jäljet, jäniksen, oravan ja myös näädän jäljet. Tiaisparvi pyöri nuotiopaikkamme luona ja punatulkun viheltävä ääni kuului. Käpytikka koputteli siemeniä kuusen kävystä omassa pajassaan koivun rungolla. Yhden erikoisen talventörröttäjäryhmän myös näimme ja epäilimme niiden olevan valkolehdokin kuivuneita kukkavanoja.
Vanha sanonta laatu korvaa määrän sopi oikein hyvin tähän meidän pikkuporukan retkeemme.
Teksti Pekka Ahokas, kuvat Pekka Ahokas ja Armi Salokunnas