Kello 9.30 olimme Tervajärven parkkipaikalla, minne Kuutinkolon yrittäjä Juhani Outinen toi meille kolme kanoottia omiemme lisäksi. Porukassamme oli tällä kerralla myös kanadalainen ulkomaalaisvahvistus. Kantelimme kanootit, eväsreppumme ja kolmet kanoottikärrit Tervajärven rantaan, ja varttitunnin päästä melontaretkemme voi alkaa. Sitä ennen kävimme kuitenkin viemässä yhden autoistamme Kivisilmään retkemme päätepisteeseen odottamaan paluutamme.

Tervajärvi on lähes Y-kirjaimen muotoinen. Oikea haara johdattaa Lojukosken kautta Lojulammelle ja sieltä edelleen Pahkajärven ampuma-alueelle. Vasen haara tuo meidät Tukkiniemen kautta Kuutinkanavalle. Siellä tarvitsimme kanoottikärrejä noin 200 metrin kannaksen ylittämiseen. Kärrit todettiin hyviksi sekä kanoottien että kajakkien kuljettamiseen.

Tulimme Kuutinlahden rantaan paikkaan, mikä on meistä monille tuttu talvisilta laturetkiltä ja elokuun konserteista. Oli lounasaika, ja päätimme pysähtyä tänne evästelemään. Tunnin tauko ja eväät tekivät hyvää tässä vaiheessa päivää. Muitakin retkeläisiä kulki paikalle, ja lähtiessämme tuli joukko partiolaisia kanooteilla Lapinsalmen suunnasta. Päätimme käydä katsomassa maisemia Mustalamminvuoren näkötornista. Meloimme Kuutinlahdelta pienen matkan Valkealan kultareitin aluksen laiturille, mistä noin kilometrinen polku nousee näkötornille. Neljän kajakkikaksikon porukka teki paikasta lähtöä Lapinsalmelle, missä tapasimme heidät uudelleen. Näkötornissa saimme muutaman vesitipan niskaamme. Muuten sää suosi meitä pilvisyydestä huolimatta. Kuutinlahdella järven pinta oli lisäksi aivan peilityyni, jolloin kaikkia rantakalliot ja -metsät peilautuivat vedestä hienosti.

Jatkoimme matkaa Ruskiansalmen läpi Mustavuoren, Katajavuoren ja Patasaaren ohitse kohti Lapinsalmen kapeikkoa. Pian oli riippusilta yllämme ja rantauduimme sen jälkeen Lapinsalmen taukopaikalle. Keittelimme siinä vielä kahvit, ja söimme loput eväistämme. Matka täältä Kivisimään, Tihvetjärven ja Luujärven yhdistävään salmeen on noin kolme kilometriä, mikä tarkoittaa leppoisasti meloen noin tunnin rupeamaa. Lähtiessä ilmoitimme kanoottien vuokraajalle aikataulustamme, jotta hän tietäisi tulla meitä vastaan. Kapiavettä melottaessa näimme Ketunlossin, millä retkeilijät pääsevät Kapiaveden yli Määkijänniemestä Tervajärven parkkipaikalle. Lisäksi poikkesimme ihastelemaan vanhaa Kymiyhtiön tukkikämppää Sikoniemessä. Paikka on nykyisin vuokrattu paikalliselle matkailuyrittäjälle. Kapiavettä mutkitellen melottaessa tulimme Tihvetjärven koillisnurkkaan, ja pian retkemme päätepiste Kivisilmän silta noin puolenkilometrin päässä alkoi näkyä.

Retki onnistui kaikin puolin mukavasti, ja kanadalaisvahvistuksemmekin sai varmasti kokea mieleenpainuvia hetkiä ja sai myöskin nähdä toivomansa syksyisen hyönteisen, nimittäin hirvikäpäsen.

Teksti Pekka Ahokas, Kuvat Harri Forsgren