Lauantaiaamuna kokoonnuimme Lapinkulmalle Arolan Sepon ja Riitan mökin pihaan kanootteinemme. Olimme päättäneet tutustua meloen Märkjärveen, yhteen Iitin monista järvistä.

Mäkäräiset säntäsivät heti kimppuumme, kun aloimme irrottaa kanoottejamme autojen katoilta. Toisaalta nämä pikku veijarit pistävät kaikkeen toimintaan vauhtia, toisaalta ne tekevät olon aika tuskaiseksi. Pian neljä kanoottia olivat veden päällä ja retkemme voi alkaa.

Ensimmäinen jokaisen silmiin pistävä seikka oli sinilevän ilmestyminen veteen, niitä oli pieninä vihreinä pisteinä paikoin jopa aika runsaasti. Meloimme luoteeseen muutaman pikkusaaren ohi, missä kalalokit pesivät. Lokkien kirskunta ja niiden syöksyt meitä kohti saivat pitämään saariin riittävän etäisyyden. Märkjärven rannoilla on varsin tiheään mökkejä ja muutama varsin hulppea talokin. Käännyimme etelään kohti Jokilahtea, minkä päästä Heikkolanjoki lähtee ja laskee vetensä Kymijokeen Leininselän kohdalle. Jokilahdessakin on muutamia saaria, joihin jokaiseen oli rakennettu kesämökki. Kuikkapariskunta yhden poikasen kanssa ilmaantui näköpiiriimme.

Jokilahden pohjukasta lähdimme seuraamaan järven länsirantaa kohti Nikinlahden kalliomaalauksia. Matkalta löytyi kuitenkin sopiva kallioranta nousta maihin ja pitää evästelytauko. Trangialla kiehahtivat porokahvit varsin sukkelaan. Ihmetystä herätti se, miksi aivan rantaviivassa kivikossa kanoottiemme seasta alkoi kuulua kova molske. Satoja salakoita oli tullut paikalle - liekö kutu ollut menossa?

Puolen tunnin tauon jälkeen olimme taas kanooteissa melomassa kohti kalliomaalauksia. Mikkolan Taina tiesi niiden sijainnin, joten sen kummempia suunnistuksia kohteelle ei tarvinnut. Kalliosta löytyivät selvät punertavat hahmot pari metriä vedenpinnasta ylöspäin. Ihmetystä herätti se, miten ne olivat säilyneet siinä vuosituhansien ajan, eiväthän nykyiset talomaalitkaan pysy seinässä kovin pitkään. Neljä aikuista kuikkaa uiskenteli ylväinä nokat hieman pystyssä Nikinlahdessa.

Kalliomaalauksilta otimme suunnan kohti Arolan mökkiä, tosin seurailimme järven pohjoisrantaa. Välillä kalalokit tekivät syöksyjään meitä kohti, mökeilläkin näytti olevan elämää. Olihan viikonloppu ja lauantai kääntynyt iltapäivän puolelle. Kaikenlaisista asioista puhellessa matka takaisin lähtöpaikkaamme taittui varsin sukkelaan. Osa mäkäräisistä seurasi meitä järvelläkin, sillä keli oli kirkas ja varsin tuuleton. Perillä meitä odotti Riitta ja Seppo tarjoiluineen ja lämpimän saunan kera. Kiitokset siitä. Harrin ja Joukon GPS:t näyttivät melotun matkan pituudeksi 14 km.

Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas