Ei vielä lunta eikä pakkasta

Päivä: 

Su. 15.11.2015

Retkikohde: 

Kukuljärvi, Ruotsinpyhtää, Loviisa

Marraskuinen retkemme suuntautui tällä kerralla entisen Ruotsinpyhtään, nykyisen Loviisan maisemiin. Noin tunnin ajomatkan päästä Kausalasta pysäköimme automme Ruotsinpyhtään kirkonkylän urheilukentän parkkipaikalle. Edessämme oli portti, minkä päällä oli reittimme nimi, Kukuljärven kierros ja tietysti sama myös ruotsiksi.

Reittimme lähti kohti Kymijokea hieman muunneltuna, sillä pappilan takametsästä olivat myrskyt kaataneet polulle melkoisia kuusia. Pian saavuimme suoralle penkereelle, missä opastaulu kertoi meidän olevan vanhan kapearaiteisen sahatavaran kuljetukseen tarkoitetun rautatien kohdalla. Polku kääntyi hetken päästä kuitenkin pois ratapenkalta ja kumpareen takana tulimme Kymijoen rantaan Hellinkosken kohdalle. Virta oli varsin heikko mutta kuitenkin havaittavissa. Syksyinen alaston ja hieman ehkä alakuloinen maisema oli kuitenkin omalla tavallaan hieno. Jatkoimme matkaa ja pian ylitimme Ahvenkoskelle menevän tien. Hetken päästä olimme ison tuuhean kuusen kohdalla, missä metallilaatta kertoi kuusen olevan Enso-Gutzeit Oy:n suojelukohde - Strömforsin kuusi.

Polku alkoi nousta sähkölinjan alla kohti Hautuumaankalliota. Linjan länsipuolelle jäi pieni suoalue, minkä yli oli rakennettu pitkospuut kulkua helpottamaan. Sitä ennen kuitenkin erkaannuimme sähkölinjasta ja nousimme yhä korkeammalle. Aurinko alkoi pilkistellä pilvien raosta ja edessämme alkoi kimallella horisontissa meri. Polku kuitenkin laskeutui pian ja merinäkymä peittyi puiden taakse. Palailimme vanhan hiekkakuopan läpi näkemällemme suolle, mikä oli erittäin upea näin loppuvuoden pastelliväreissään. Pitkoksien reunasta keräilimme muutaman kourallisen karpaloita maistiaisiksi. Suon päätyttyä oli erittäin tiukka nousu kohti Kukuljärvenkallioita. Nousua helpottamaan oli puuhun kiinnitetty solmuin varustettu paksu köysi. Ketkä sitä käyttivät kastelivat ainakin käsineensä.

Aurinko paisteli monissa kohdin. Vastavaloon katsoessa notkojen nuoret koivikot kimmelsivät hienosti miljoonien oksissa olevien  vesipisaroiden ansiosta. Tiaisparvia sattui useampia reittimme varrrelle. Puolentoista kilometrin kalliotaipaleen jälkeen tupsahdimme Kukuljärven kaakkoiskulmaan. Seurasimme rantapolkua koilliseen kohti taukopaikkaamme. Polun varresta löytyi muutamia suppilovahveroita ja kanttarellejä.

Taukomme laavulla makkaranpaistoineen ja kahvinkeittoineen kesti tunnin verran. Aurinko oli jo saavuttanut lakipisteensä. Olimme päättäneet käydä katsomassa Brunnin luolaa, minne laavulta oli noin kilometrin matka. Saavuimme varsin jylhän lippakallion juureen, mistä aloimme etsiä luolaa. Harri oli kuitenkin tallentanut luolassa olevan geokätkön koordinaatit, ja gepsin avulla löysimme luolan aivan eri suunnasta mistä sitä etsimme. Kätkö vain kylläkin jäi löytymättä. Luolassa kerrotaan 1900-luvun alkupuolella asustaneen kesäisin paikallisen karjapaimenen. Palailimme saman kilometrin polun taukopaikallemme ja pysähdyimme hetkeksi katselemaan Kukuljärveä auringon painuessa jo varsin matalalle. Tämän takia päätimme jättää nousun Huuhkajavuorelle ja suunnistaa Siltaniityn kautta kulkevan metsätien kautta kohti retkemme lähtöpistettä. Tasaista tietä myöten kävellessä matka joutui aivan eri vauhdilla kuin liukkailla metsäpoluilla ja pitkospuilla. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen illlan hämärtyessä saavuimme autoillemme. Gepsin mukaan taaksemme oli jäänyt 11,5 kilometriä paikannimiltään kaksikielistä maisemaa.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas, Erkki Haapalahti ja Harri Forsgren

Tagit: 

 

Lajiesittely

Muita aihepiiriin sopivia retkikertomuksia