Melontaretkemme tukikohdaksi sovittiin Pajulahden urheiluopisto, mistä järjestyi helposti myös vuokrattavia kanootteja. Opiston vieressä oleva Iso-Kukkanen oli siis lähtöpaikkamme ja siitä länteen Pikku-Kukkanen ja läntisimpänä Villähteen Kukkanen olivat reittisuunnitelmanamme.

Urheiluopiston rannasta suuntasimme etelään kohti Karhusiltaa. Samasta paikasta olimme hetki sitten ajaneet autoillamme yli. Navakka tuuli keikutteli hieman kanoottejamme, mutta seuraavilla pienemmillä järvillä tuuli kuitenkin rauhoittui. Pikku-Kukkaselle saavuttaessa soivat Nastolan kirkon kellot, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämmintä oli lähes parikymmentä astetta. Vasemmalla olevan seurakunnan leirikeskuksen lipputangossa liehui siniristilippu. Nauru- ja kalalokkeja sekä muutama kalatiira lentelivät seuranamme.

Pikku-Kukkasen selkä ennen edessä olevaa Turpeensalmea oli matkaltaan noin kilometrin. Rantavedessä alkoivat lumpeet ja ulpukat kukkia. Marjo poimi kanoottiin muutaman ulpukan varren helminauhan tekoa varten. Turpeensalmen rantaruovikossa uiskenteli joutsenpariskunta ja lähemmäs tultaessa huomasimme joukossa olevan myös kuusi harmahtavaa poikasta. Ohitimme joutsenperheen kunnioitettavan matkan päästä.

Salmi jatkui kapeahkona puolisen kilometriä, minkä jälkeen eteemme avautui Villähteen Kukkanen. Sen etelä- ja länsirannalle oli rakennettu muutamia omakotitaloja. Uimarannan hiekka näkyi lounaisrannalla ja sitä kohti käänsimme kanoottiemme keulat. Uimareita ei näkynyt, sen sijaan osa porukastamme kävi uimassa Harrin mittarin mukaan 22 asteisessa vedessä. Evästelyn ja trangiakahvien jälkeen päätimme lähteä vielä tutkimaan lännenpänä olevan Alvojärven Villähteen Kukkaseen laskevaa Kukkasjokea. Joki oli muutaman metrin levyinen ja varsin voimakkaasti virtaava. Pääsimme muutaman pohjakosketuksen jälkeen noin sata metriä edessä olevalle sillalle. Nousimme siinä maihin ja yläjuoksua jalkaisin tutkittuamme päätimme, että tämä oli retkemme kääntöpiste. Varsin kivikkoisen Kukkasjoen poikki oli nimittäin kaatunut ainakin kaksi puuta, mahdollisesti enemmänkin. Kanootit käännettiin maissa oikeaan suuntaan ja työnnettiin vuorotellen virran vietäviksi. Paluumatka kohti Pajulahtea alkoi. Joutsenperhe oli siirtynyt Turpeensalmen toiselle rannalle ja ennen Karhusiltaa soivat taas Nastolan kirkonkellot.

Paluumatka Kausalaan tehtiin eri reittiä. Kävimmme katsomassa ja juomassa Immilän myllykahvilassa retken päätöskahvit. Myllyltä ei enää ollut pitkä matka Iitin rajalle ja edessämme aukesivat Säyhteen kylän maisemat.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat Pekka Ahokas ja Harri Forsgren