Lumikengillä Kivirapuilla

Päivä: 

Su. 20.1.2013

Retkikohde: 

Niinimäki, Kivirappu

Talven ensimmäinen lumikenkäretki 20.1. suuntautui lähelle Kausalaa Niinimäen kylään Kuuksontien varteen. Alue, missä nyt retkeilimme muodostuu yhtenäisestä kallioisesta metsäalueesta. Alueella sijaitsee kaksi kiviröykkiötä, mitkä ovat ajoitettu rakennetuiksi sekä rauta- että pronssikautena. Niihin kumpaankaan emme kuitenkaan käyneet tutustumassa.

 

Autot parkkeerasimme Kaitassuontien varteen, missä asettelimme lumikengät jalkoihimme ja heilautimme eväsreput selkiimme. Meillä oli mukana pari vähemmän lumikenkäillyttä, loput yksitoista olivat jo vanhoja konkareita. Suuntasimme kulkumme  itään Kivirappu nimistä kallioaluetta kohti. Nimi saattaa johtua joko useammasta eri korkeudellä olevasta kalliotasanteesta tai lähellä olevasta kiviröykkiöstä, missä kivet on ladottu kolmeen tasoon ikäänkuin rappusiksi. Matkalla tutkailimme eläinten lumijälkiä, mitä uudella vastasataneella hangella näkyi varsin runsaasti. Kivirappu kalliolta avautui hieno aurinkoinen näköala alla olevalle peltoaukiolle, sen takana olevalle Suursuon alueelle ja taustan Salpausselän harjanteelle. Maisema tuli ikuistettua monella kameralla. Pienellä kallioseinämällä oli komea jääpahta, siinä hetken tauko.

 

Ylitimme Korpelaan menevän tien sekä Kuukson maantien ja siirryime Maijankivenmäen kallioalueelle.

Siellä tallasimme noin kilometrin matkan kaakkoon ja saavutimme Jyrkänmäen ensimmäisen alaspäin putoavan jyrkänteen. Nälkä alkoi jo tässä vaiheessa kurnia vatsassa ja päätimme pitää evästelytauon nuotiomakkaraoiden ja nokipannukahvien kera. Noin tunnin tauon jälkeen lähdimme palailemaan takaisinpäin ensin omia jälkiä seuraten ja myöhemmin eroten tulojotokselta laskeutuen suoraan Kuukson maantien yli Kaitassuon peltoaukealle. Siellä näimme mm. ketun ja myöskin mahdollisesti ilveksen vanhat lumijäljet, tosin määritys jäi vähän kaivelemaan jälkien päälle sataneen lumen takia. Metsän reunaa seuraten pomppasimme pellolta suuren kolohaavan luona metsän puolelle. Kolosta ei ilmennyt asukkaita ainakaan meidän kopistelujen ansiosta. Puolen kilometrin kävelyn jälkeen olimme takaisin autoillamme. Harrin gps-laitteen mukaan olimme kulkeneet noin 6,5 km:n matkan. Kukaan ei valitellut vointiaan eikä retkeä koettu liian rasittavaksi - innolla jo kyseltiin seuraavaa.

Teksti ja karttapiirros: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas, Armi Salokunnas ja Lassi Seppälä (kuvia löydät myös teskstissä olevista linkeistä ja kuvat saat suuremmiksi kuvaa klikkaamalla)

Tagit: 

 

Lajiesittely

Muita aihepiiriin sopivia retkikertomuksia