retkeily

Ei vielä lunta eikä pakkasta

Marraskuinen retkemme suuntautui tällä kerralla entisen Ruotsinpyhtään, nykyisen Loviisan maisemiin. Noin tunnin ajomatkan päästä Kausalasta pysäköimme automme Ruotsinpyhtään kirkonkylän urheilukentän parkkipaikalle. Edessämme oli portti, minkä päällä oli reittimme nimi, Kukuljärven kierros ja tietysti sama myös ruotsiksi.

Portimon polkuja ja sorateitä

Äitienpäivänä mahtavassa kevätsäässä tutustuimme osaan Portimon poluista. Kiersimme Valkjärven ja Merkjärven l. Portimon itäpuolella ja Haukjärven ja Pienen Kannusjärven länsipuolella olevan polkuverkoston. Osan matkaa kuljimme kylläkin pieniä mökki- ja metsäteitä.

Retkemme alkoi kiipeämällä Siliävuorelle ja sen päällä olevalle v. 2001 tehtyyn näkötorniin. Samalla paikalla oli myös vuonna 1931 perustettu kolmoimittauspiste. Tornista näkyi tietenkin kaikki lähistön pikku järvet ja horisontissa kaakon ja lounaan suunnalla näkyivät Haminan ja Kotkan tuulivoimalat ja tehtaan piiput.

Lunta vai ei

Kun maaliskuun alkupuolella laitoimme ilmoitusta paikallislehden seurapalstalle lumikenkäretkestä, näytti retken toteutuminen lumikengin varsin epätodennälöiseltä. Niin vauhdikasta oli kevään eteneminen silloin. Yöt alkoivat kuitenkin mennä lämpöasteiltaan pakkaselle, eikä kaikki lumi ehtinyt hävitä ainakaan Salpausselän pohjoispuolelta h-hetkeen mennessä.

Marraskuinen sunnuntai Repovedellä

Perjantai-iltana alkoi taivaalta putoilla jäätyneitä lumihiutaleita, jotka maahan osuessaan pitivät vaimeaa helinää. Lauantaiaamuna maa oli valkoisenaan jo toistamiseen tämän syksyn aikana. Sunnuntaina kymmenen maissa tulimme Repovedelle Saarijärven portille. Parkkipaikalla oli kaksi lumen peittämää autoa. Niiden viereen parkkeerasimme omamme, kaivoimme reppumme takakonteista ja aloitimme oman jotoksemme kohti Kirnukangasta. Aluksi seurailimme Pahkajärven ampuma-alueen varoalueen rajaa noin kilometrin verran.

Sivut

Tilaa syöte RSS - retkeily