Kesän melontaretkellä tuli puheeksi, että Mankalan koskien seudut olisi mukava katsastaa myös ruska-aikana. Kokosimme porukan, mihin kuului kaksi kajakkikaksikkoa, kajakkiyksikkö ja ladun inkkarikanootti. Tällä kokoonpanolla lähdimme liikkeelle Arrajärven pohjoispään Savion rantautumispaikalta. Joukossamme oli pari tälle jokiosuuden melonnalle ensikertalaista, muut olivat meloneet sen vähintään kesän melontaretkellä.

Syksyn sateiden vuoksi Kymijoen juoksutusta oli lisätty, joten virtaama jokiuomassa oli kesäiseen nähden voimakkaampi. Edellisenä päivänä oli saavutettu syyskuun lämpöennätys, Iitissäkin elohopea nousi +20 asteeseen. Melontapäivämme oli kuitenkin huomattavasti viileämpi tuulen puhaltaessa pohjoisesta, saimme siis meloa myötävirtaan ja -tuuleen.

Kymenkäänteen jälkeen saimme ihastella joen rantametsiä, missä yllättävän moni puu oli ruskan värjäämä lehtipuu. Eskolan kohdalla kiersimme Linnasaaren vaihteeksi itäpuolitse ja suuntasimme sieltä Iitin kunnan maalla olevalle kalastajien laavulle evästauolle. Navakka pohjoistuuli ajoi meidät kuitenkin liikkeelle varsin pian. Välillä tuntui, ettei meloja olisi koskiosuudella tarvinnut kuin kanoottien ohjailuun, virta kuljetti kanoottejamme. Koskilla näimme pari kalastajaa, jotka valittelivat kalojen huonoa syöntiä koko kesän ajalta.

Kolme tuntia lähdöstämme olimme vanhan Tapolan lossin kohdalla. Alin ehdotti, että olisimme meloneet lisää vielä pienen lenkin, mutta nostimme kuitenkin kanootit maalle ja lähdimme menomatkalla jätetyllä autolla hakemaan muut autot Vuolenkoskelta. Eija, Eeva-Riitta ja Seija reippailivat sillä välin noin seitsemän kilometriä Matkakeitaalle kahville meitä muita odottelemaan. Heille ainakin päivän liikuntamäärä kahdentoista kilometrin melonnan lisäksi tuli täyteen. Koskiosuuden ensikertalaiset melojat Eija ja Seija tuntuivat olevan varsin tyytyväisiä päivän elämyksiin.

Elämyksiin kuuluu sekin, että kirjoittelen tätä juttua 6.10. Rihmakurun kodalla Pallashotellilta noin yhdeksän kilometriä pohjoiseen. Kaminassa tohisee tuli lämmittäen kotaa, tuuli ujeltaa välillä ulkona ja sade ropisee kodan pahvikattoon. Ilta on kääntymässä yöksi ja kohta on aika kömpiä makuupussiin yöunille. Mukava täällä olisi joskus olla isommallakin joukolla kokemassa näitä elämyksiä.

Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas