Kuutsalossa

Santaranta

Päivä: 

La. 11.8.2012 - Su. 12.8.2012

Retkikohde: 

Kuutsalo, Kotka

Alunalkaen tämän tapahtuman piti olla Kymi-Vuoksen latualueen pienoisleiripäivät, mutta loppujen lopuksi se supistui kuuden latulaisen iloiseksi retkeksi todella hienoon Kotkan kaupungin omistamaan Kuutsalon saaren Santarannan leiripaikkaan. Kokoonnuimme Kotkan Sapokkaan, mistä muutaman kilometrin merimatka kohti Kuutsaloa alkoi. Meillä oli mukanamme myös kolme polkupyörää, joilla helpotimme tavaroidemme kuljetusta leiripaikalle. Ari oli tullut saareen suoraan omalla veneellään ja jatkoi sieltä sitten omaa kymmenen päivän saaristoretkeään eteenpäin. Retkemme isäntänä, emäntänä ja johtajana toimi ikinuori Kemppaksen Helena Karhulan latuyhdistyksestä.

Saavuttuamme noin tunnin kulkemisen jälkeen leiripaikallemme pystytimme ensiksi telttamme hienoon merenrantamännikköön. Sytyttelimme tulipaikalle nuotion, ja aloimme lämmittämään saunaa. Aika kului nopeasti nuotion ääressä puuhastellessa ja rupatellessa. Parin tunnin päästä saunakin oli lämmennyt tarpeeksi, ja testasimme sitä välillä kipaisten meren suolaiseen veteen. Rantavedessä kahlatessa tunsi paikan nimen merkityksen: niin tasaisen santaista oli meren pohja. Saunakin todettiin erinomaiseksi ja päätettiin, että myöskin aamulla lämmitettäisiin se. Saunan jälkeen Aija ja Helena loihtivat meille muille herkullisen myöhäisen päivällisen. Iltasella otsalamppujen valossa paistoimme vielä jälkiruuaksi lettuja. Laivaväylät kulkivat saareen eteläpuolitse, ja muutama suurempi rahtialus taivalsi matkaa täydessä valaistuksessa saaren ohitse jättäen mukavat mainingit, jotka iskeytyivät sitten saaren rantoihin. Kello oli jo lähellä puolta yötä, kun kömmimme telttoihimme.

Aamulla heräilimme normaaliin aikoihin, ja kokoonnuimme aamutoimiemme jälkeen nuotiolle. Sauna oli laitettu sopimuksen mukaan lämpenemään. Nuotiolla valmistettiin aamupala ja evästeltiin muutenkin. Päätimme tutustua ennen aamusaunaa vähän saaren pohjoiskärkeen. Kuljimme merenrantahietikkoa myöten, ja haimme yhden geokätkön rantamännyn juurakosta. Ihailimme merenrantakasvillisuutta, mikä oli kylläkin jo nähnyt parhaimman loistonsa, ihailimme myös suuria siirtolohkareita, merimaisemaa ja kaiken kukkuraksi hienoa ja leppeää kesäilmaa.

Saunomisen ja uimisten jälkeen purimme leirimme. Jäät tai vandaalit olivat vieneet yhden leirikeskuksen pöydistä mereen. Kahlasimme porukalla hakemaan sen pois takaisin rannalle. Rannan tuntumassa uiskenteli parvi valkoposkihanhia, ja kolme kalasääskeä kierteli saaren yllä pikkulintujen huudellessa varoitusääniään. Ari haki veneensä saaren toiselta puolelta ja pakkasi siihen tavaransa. Kokoonnuimme vaihteeksi Helenan laittaman liinoitetun leiripöydän ääreen yhteiselle lounaalle. Tällä kertaa jälkiruuaksi oli nokipannukahvia, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Tuntui vähän siltä, että leiripäivien aikana energiatasapaino taisi jäädä lievästi plussan puolelle. Siivousten ja tiskaamisten jälkeen lähdimme palailemaan laivalle, paikallisesti tuurille.

En tiedä, olimmeko tiennäyttäjiä tällaisille latualueen yhteisille leiripäiville, mutta henkilökohtaisesti toivoisin jatkoa tapahtumalle. Ilo oli olla yhdessä ja tutustua muihin latulaisiin.

Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas

Tagit: