Oikeasti tämän retken piti tapahtua jo heinäkuussa, mutta erilaisten sattumusten takia se sovittiin tietämättämme päiväksi, mikä oli myös Kymijoki-päivä - ajankohtainen tälle retkelle. Olimme varanneet intiaanikanootit Komppulan Paulilta, kolmella melojalla oli omat kajakkinsa, yksikkö ja kaksikko. Lähtöpaikkamme oli Ojassuon tienvarresta tutun maanomistajan luvalla. Pian viisi kanoottia olivat Kymijoella ja retkemme alkoi.

Kymijoki kulkee Vuolenkoskelta etelään kohti Arrajärveä, minkä pohjoispään kautta se Kymenkäännettä myöten virtaa itään kohti Kettujärveä ja sitten taas etelään Inkerinniemen ja Tapolanniemen välisessä jylhässä kanjonissa.

Melontamme eteni noin kolme kilometriä tunnissa. Alkutaipaleella kohti ensimmäistä taukopaikkaa ohitimme Ojassuonsaaren. Itärannalla kohosi Marjovuoren alue, mikä nykyisin on luonnonsuojelualuetta. Seuraava pikkusaari on Kaunissaari, mistä on tehty arkeologisia löytöjä muinaisesta asutuksesta. Arrajärvi alkoi levittäytyä eteemme ja pienen haeskelun jälkeen löysimme väylän ruovikosta Savion taukopaikalle. Nautimme osan eväistämme kyytipoikana trangialla keitetty porokahvi.

Tätä rantautumispaikkaa tähystellessä vedenpinta näytti laajalta alueelta punertavalta. Selitys löytyi vesitattaren punertavista kukista. Kasvi oli vallannut ainakin puolen hehtaarin alan avoimesta vedestä.

Taukopaikalta suuntasimme itään kohti Kettujärveä. Matkalla oli pieni saari, minkä toisella puolella vedessä oli melkoinen haljennut siirtolohkare. Pian olimme Inkerinniemen kärjen kohdalla ja Kymijoki kääntyi etelään korkeiden kallioiden välisessä kanjonissa. Inkerinniemen puolella on Huuhkainvuori ja Tapolanniemen puolella Vesikallio.

Alaspäin melottaessa alkoivat Eskoloitten pellot ja rakennukset näkyä joen itärannalla. Puheissa kuuluivat nimet Ansa Ikonen ja Tauno Palo, jotka nuorina näyttelijöinä olivat asuneet näissä maisemissa elokuvausten aikana. Tosin silloin täältä alkava noin kolmen kilometrin koskiosuus oli vapaana, nyt se on laantunut Mankalan vesivoimalaitoksen takia. Eskolan kohdalla ovat pienet Linnasaaret, meloimme niiden välistä seuraavalle taukopaikalle.

Koskien voima ei juurikaan tuntunut alavirtaan melottaessa. Ylin koski on nimeltään Harakka, sitä seurasi Mustakoski. Tolppakoski on paikka, missä olemme käyneet pyöräretkillä ihastelemassa maisemia, nytkin siellä näimme neljä ihmistä. Tolpan alapuolella on Vähäkäyrä ja viimeisenä Isokäyrä, minkä jälkeen joki leveni Kananojan kohdalla. Varmaan voimakkain aallokko koko koskiosuudella oli juuri Isokäyrän jälkeen, missä vastatuulen muodostama pinta-aallokko ja joen tuoma vesimassa kohtaavat. Ennen päätepistettämme Tapolan entisen lossin itärantaa Kymijoessa on vielä Kymensaari, mistä Harri tavoilleen uskollisena kävi etsimässä geokätkön.

Viiden ja puolen tunnin melontaretken pituudeksi tuli noin 16 kilometriä. Retkemme ajoitus osui jälleen kerran kohdalleen, sillä kotiin tultaessa satoi melkoisen rivakasti.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas ja Erkki Haapalahti