Kello kymmenen maissa työnnettiin neljä inkkarikanoottia, yksi kajakkikaksikko ja yksi -yksikkö vesille Tuohtiainen pohjoisnurkasta noin 70 km päässä Kausalasta. Ilma oli lämmin ja tyyni, aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Retkeläiset olivat jo kokeneita melojia, Maire uusimpana ja innokkaimpana ilmoittautui jo seuraavalle melonnalle, suuntautuipa se minne tahansa.

Tuohtiainen on koillis-lounaissuunnassa lähes kuusi kilometriä pitkä järvi, minkä kautta Väliväylän vedet Saimaasta virtaavat Kymijokeen. Olimme lähteneet Kausalasta jo kahdeksan maissa, joten päätimme nousta evästelemään pikkuiselle kivikkoiselle saarelle jo alkumatkasta. Viereiseltä mökkisaarelta meille huudeltiin, että kannattaa käydä katsomassa läheinen Haukkasaari. Siispä eväiden jälkeen sinne. Saareen tultuamme opastaulussa oli tuttu Saukkoreitin tunnus. Saaressa oli laavu, puukatos-käymälä rakennus ja vanha harmaantunut hirsisauna retkeläisten käyttöön. Alkoi jo himoittaa tehdä joskus uusi retki sinne ja yöpyä ja lämmittää sauna saaressa.

Tuohtiaisen eteläpäässä oli pikkuisia kivikkoisia saaria, missä rusehtavat lokinpoikaset seisoskelivat kivillä. Niiden emot sen sijaan eivät seisoskelleet, vaan tekivät muutamia hyökkäyksiä meitä kohti. Tuntui viisaammalta kiertää kivikot hieman kauempaa. Järvi päättyi Vuolteensalmeen ja tuntui kuinka virta oikein imaisi kanoottimme Väliväylän uomaan. Lakanvirta vei meidät entisen Lakan tukkikämpän ohi maantiesillan alitse Lakanjärvelle. Täällä sinisiipiset neidonkorennot taituroivat kaislojen ja ruokojen seassa lähellä vedenpintaa.

Lakanjärven ja Kannuskosken välillä oli melkoisesti kesämökkejä. Osalla niistä näytti olevan asukkaita. Pari moottorivenettä seurasi meitä hissukseen otvalle asti. Vehkalonsaaret ohitimme itäpuolelta ja pian karahtivat kanoottiemme kokat otvan uimarannan hiekkaan noin 14 melontakilometrin jälkeen. Kanootit nostettiin maihin ja lähdimme hakemaan kaksi autoistamme takaisin Tuohtiaisen rannalta. Palattuamme takaisin otvalle pakkasimme tavarat ja omat kanoottimme autoihin, kaksi vuokrakanoottia jätimme odottamaan noutajaa.

Uimarannalta vajaa kolme kilometriä etelään Ruokojärven rannalla keittelimme nokipannukahvit, paistoimme makkarat ja kävimme saunassa pesemässä retken hiet pois. Työkaverini Joni jatkoi tästä vielä yksikseen virtaa alaspäin kohti Kuusankoskea, missä hän oli rantautunut sunnuntai-iltapäivänä kotinsa rantaan. Tuli tekstiviesti, mikä loppui toteamukseen, että tulipahan melottua.

Teksti: Pekka Ahokas, kuvat: Pekka Ahokas, Erkki Haapalahti (klikkaamalla kuvaa se suurenee)