Hyttysten ininää ja sateen ropinaa Leivonmäellä 9.-10.6.

Päivä: 

La. 9.6.2012 - Su. 10.6.2012

Retkikohde: 

Leivonmäki

Alkukesän perheretkemme supistui osallistujamäärältään varsin pieneksi, mahduimme tavaroinemme yhteen autoon. Jokaisella meistä oli myös jonkinasteinen innostus geokätköilyyn, joten matkan varrelta haettiin niitä useampi kappale. Kansallispuistoon tutustuimme kolmessa eri kohteessa.

Aloitimme puiston pohjoispäästä Rutalahdesta, missä kiertelimme Rutajoen komeita koskia ihastelemassa. Samalla saimme tuntea myös tulevan, sillä valtava määrä hyttysiä iski kimppuumme. Kävimme kysymässä paikalliselta kioskilta hyttyssavuja iltaa ajatellen, mutta niitä ei sieltä löytynyt.

Seuraavaksi siirryimme puiston keskivaiheille Selänpohjan lähtöpaikalle. Siellä oli kymmenkunta autoa parkissa, ja pari lapsiperhettä teki juuri poislähtöä meidän sinne tullessamme. Hiljaisen sateen ropistessa pakkailimme tavarat rinkkoihimme ja sadevaatteet päällä lähdimme kulkemaan kohti yöpymispaikkaamme Lintuniemeä. Siellä on puolikota; maisema länteen Rutajärvelle. Kelpaa siinä istuskella ja ihailla auringonlaskua. Koska olimme paikalla jo hyvissä ajoin, otimme vain eväät ja ruuantekovälineet mukaan ja jatkoimme tutustumismatkaa n. 1.5 km pitkälle Joutsniemelle. Sen puolivälissä on tulipaikka, missä valmistimme päivällisen. Joutsniemen harju kohoaa paikoin parikymmentä metriä ympäröivää Rutajärveä ylemmäs. Koko matkan niemessä kulki muutaman metrin korkeudella myös vanha rantapenkka ajoilta, jolloin Rutajärven vedenpinta on ollut paljon korkeammalla. Monissa kohdissa rantapenkalta löytyi vanha rajapyykki, mikä oli laitettu neliön muotoiselle kivistä tehdylle alustalle - rakennusmateriaalistahan ei ollut pulaa. Kävelimme aivan niemen päähän, siitä olisi ollut satakunta metriä etelään seuraavalle rannalle matkaa. Palailimme hissukseen takaisin yöpymispaikkaamme Lintuniemeen, mihin pystytimme telttamme. Ilta oli pilvinen, välillä vähän sateli ja hyttysen ininä soi taustalle. Soi meille myöskin Gabrielin laulama ranskankielinen laulu. Ilta kului pitkälle rupatellessa nuotion ääressä. Olipa meillä myös elektroniikkaa mukana, sillä Harri tekniikan miehenä oli rakentanut pattereilla toimivan hyttysenkarkoittimen. Siinä voi säätää eri taajuuksia juuri ja juuri kuuluvalle äänelle - vaan eipä illan aikana kuitenkaan löytynyt sopivaa taajuutta. Off ja dermosil todettiin paremmaksi konstiksi hyttysiä vastaan. Yöllä herätessä telttaan kuului ulkoa sateen ropina ja laineiden  liplatus rantakivistä.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen purimme leirimme ja palailimme autolle sekä siirryimme Rutajärven eteläpuolelle Harjujärven männikköisiin maisemiin. Täällä pitäisi olla Suomen tihein kehrääjä-lintu populaatio, siitä Leivonmäen kansallispuiston tunnus. Luupään luontopolku oli osittain rakennettu liikuttavaksi myös pyörätuolilla aina komean Turasenlammen soistuneeseen rantaan saakka. Tupasvilla, suopursu ja lakka kukkivat paraikaa. Harjunjärvestä itään on suuri luonnotilainen Haapasuon alue, missä liikkumista on rajoitettu lintujen pesintäaikaan. Tosin sinne on myöskin rakennettu suoluonnosta kertova pitkostettu luontopolku, mitä emme enää tällä kerralla kiertäneet.

Lopuksi pysähdyimme Harjunlahteen, missä oli yleinen uimaranta pukukoppeineen. Pulahdimme Rutajärveen ja pesimme retken hiet pois. Kotimatka voi alkaa.

Teksti ja kuvat: Pekka Ahokas

Tagit: 

 

Lajiesittely