Kymi-Vuoksen 3. leiripäivät Virolahdella 2014

Päivä: 

Pe. 27.6.2014 - Su. 29.6.2014

Retkikohde: 

Virolahti

Kymi-Vuoksen kimppakyyti leiripäiville

Matkamme alkoi jo torstaina kohtaamispaikkana Elimäen Alppiruusu ja matkaajina Harri Iitistä ja Tuula Kouvolan Valkealasta. Tummanpuhuvat pilvet seurasivat meitä polkiessamme tasaisia asfalttiteitä Ratulan kylän ohi kohti Ruotsinkylää ja Ruotsinpyhtäätä, jotka nykyään kuuluvat Loviisaan. Vain kauniit peltomaisemat ja vastatuuli hidastivat matkan kulkua.

Strömforsin Ruukissa maistui kahvi ja baakelsit. Upeat punaiset rakennukset olivat hyvin kuvauksellisia. Matkamme jatkui sitten hiekkatietä kohti patosiltoja, joista yhden luona Harri kävi uiskentelemassa. Patoluukku oli kiinni, joten Paaskoski oli hyvin rauhallinen. Klåsarön voimalaitokselta etsittiin päivän ainoa geokätkö. Lopulta tuli Pyhtään kirkonkyläkin näkyviin. Hetken ihmeteltiin moottoritien tietöitä ja sitten otettiin suunta kohti Siltakylää osittain hiekkaista, mutkaista ja mäkistä Länsikyläntietä. Eteemme tullut hieno rypsipelto ja silta joka ei näyttänyt jatkuvan minnekään kertoi Siltakylän lähestyvän. Kotkan Ladun Petäjäpirtillä odotti sauna ja polttopuiden kanssa päivän puuhastellut Erik.

Aamusella alkoi tavaroiden pakkaaminen Erikin punaisen pakettiautoon, jolla myös kajakit kulkivat peräkärillä mukana. Raimo ajoi huoltoautoa valmiina poimimaan väsähtäneitä polkijoita kyytiin. Puoli kymmenen maissa Karhulan Ladun Matti Urpalainen lähti johdattamaan kymmenen hengen joukkoamme kohti Karhulaa. Sieltä vetovuoron otti Iitin Harri, joka Matin opastuksella veti meidät Haminaan. Matkalla letkaan saatiin mukaan Haminan Ladun Esa ja Seppo. Hiukan sade pelotteli, ja tuulikin tuiversi.

Tauon jälkeen Haminan ABC:lla porukkaa alkoi johtamaan Esa. Matka jatkui kohden Museotien kiemuraisia ja mäkisiä teitä Klamilan kylään. Siellä Matti toivotti hyvää loppumatkaa ja lähti kotimatkalle. Mustanpuhuva pilvi seurasi meitä, kun matka jatkui kohti Virojokea. Ja tulihan sitä sadettakin, eli ei muuta kuin sadeasuja päälle. Vähän myöhemmin sadeasuista päästiin taas luopumaan.

Virojoen keskustassa käytiin täydentämässä leirieväitä, ja laitettiin pyörien keulat kohti viimeistä etappia Vaalimaa Campingille. Leirintäalueen portilla oli jo iloisia latulaisia vastaanottamassa meitä. Ei muuta kuin teltat pystyyn meren rannalle.

Kymi-Vuoksen leiripäivät

Ensimmäisen illan ohjelmassa oli ruokailua, leiripäivien avauspuheita, Mölkkyä, Ringo-palloa, tutustumisleikki, muuta pelailua, yhteislaulua, iltauintia ja rupattelua tuttujen latulaisten kanssa. Lauantaina aamutoimien jälkeen oli mahdollisuus pelailla ja viettää aikaa yhdessä. Osa porukasta kävi Bunkkerimuseolla ja kätköilemässä pitkin Virojokea. Puoleenpäivään mennessä leirintäalueelle oli saapunut myös päiväretkeläisiä tavoitteenaan osallistua Kaakon Ladun Kyösti Kotolan ja Reino Pietikäisen opastamalle kierrokselle Salpa-aseman paikalliseen sivuhaaraan.

Kolmituntinen retki antoi paljon tietoa Salpalinjan rakentamisesta. Meille kerrottiin pallokorsujen valamisen käytetystä laitteistosta, ja tämän mallisia korsuja olikin useita reittimme varrella. Yhdessä kävimme sisällä tutustumassa. Meille selitettiin keskeiset tuliasemat ja puolustussuunnat. Tästä Salpa-aseman osasta ei ole olemassa alkuperäisiä suunnitelmia. Siksi joidenkin kohteiden merkitys ei ole selvillä. Metsässä oleva panssarikaivanto on helppo tunnistaa, mutta mahtaakohan pellolla olevalla ojalla ollut joskus sotastrategista merkitystä?

Lauantai-iltana oli vielä retki Vaalimaan kyläyhdistyksen laavulle Himanvuorelle, minne oli kävelymatkaa kolmisen kilometriä. Makkarat ja nuotiokahvia maistuivat ja puheensorinaa oli mukava kuunnella. Kätköilijät kiipeilivät kallioiden ja kivien seassa ja kätkökin löytyi. Laavun varustelu ei soveltunut lettujen paistoon, joten iltaa jatkettiin vielä leirintäalueen grillikatoksessa.

Sunnuntaiaamuna oli yhdistysten välinen Mölkky-kilpailu. Joukkueita oli yhdeksän, ja voiton vei kahden Kouvolan Ladun ja yhden Kuusaan Ladun edustajan sekajoukkue. Sitten alettiinkin valmistautua kotiinlähtöön. Ruokaa odotellessa pelailtiin korttia. Lähtö on aina haikea, ja runsas sade vielä saatteli meitä kotia päin.

Laskujen mukaan leiripäiville osallistui majoittujia ja päiväretkeläisiä kaikkiaan ainakin 51. Edustettuna oli 13 latuyhdistystä. Iitin Ladun jäsenistöstä osallistujia oli kuusi. Ensi vuonna leiripäivät ovat jossain päin pohjoista Kymenlaaksoa.

Teksti: Tuula Forström ja Harri Forsgren, kuvat: Harri Forsgren, Tuula Forström, Pekka Ahokas, Armi Salokunnas ja Lassi Seppälä

Tagit: 

 

Lajiesittely