Kymi-Vuoksen kimppakyyti leiripäiville Vantaan Hakunilaan

Päivä: 

To. 30.6.2011 - Pe. 1.7.2011

Retkikohde: 

Porvoo ja Vantaan Hakunila

Lähtö Werneristä

Kymi-Vuoksen kimppakyytiläiset Erik, Jokke, Harri, Helinä, Helena, Jaana ja Tuula lähtivät Kotkasta torstaina 30.6. Sutelan Prismasta klo 9.30. Tuntia aiemmin Aija ja Harri olivat tehneet lähtöä Iitissä. Huoltojoukoissa olivat Meeri ja Seppo. Kotkan huoltoautoa ajeli Raimo Karjalainen, ja Jussi seurasi perässä.

Sää oli kesän kuumin. Asteita oli jo aamulla yli 25. Reitti kulki tietä 170. Ajoimme kohti Siltakylää Länsikyläntietä pitkin Kuninkaantiellä. Kohtasimme maalaismaisemia rypsipeltoineen ja mutkaisine teineen. Pyhtään kirkolla pysähdyttiin ja nautittiin venyttelystä. Helena söi ja tarjoili muillekin jäätelöä isosta tuokkosesta. Pian saavuimme 7-tien liikenteen vilinään, missä porukka ajeli tiiviisti peräkanaa peilistä tiiraillen, josko olisi valmistauduttava väistämään rekkoja.

Ruotsinpyhtäälle jätimme Helinän kylävierailulle. Hän toivotti meille turvallista matkaa.

Taukoilimme vielä lähellä voimalaitoksen siltaa. Huoltoautosta löytyi suolakurkkua, metwurstia, leipää, kahvia ja keksejä. Sitten jatkoimme auringon edelleen paahteessa 7-tietä. Onneksi muutamien kilometrien jälkeen tuli Tesjoen pyörätie, missä taukoilimme ja kirjoitimme nimemme paikkakunnan pyörävaelluslaatikkoon. Loviisan torilla maistelimme mansikoita, ja Helena söi savusiikaa. Kotkan Harrilla ramppasivat jalat, ja hän istahti Raimon seuraksi huoltoautoon.

Jokke lähti vetämään kolmea naista: Jaanaa, Helenaa ja Tuulaa. Kiersimme Loviisan kirkon ympäri, ja osasimme kuin osasimmekin oikealle reitille, vaikka Raimo olikin jo vähän ihmeissään, mihin pyöräilijät katosivat. Aurinko paahtoi aikalailla, mutta matka sujui hyvällä asfalttitiellä. Kohtasimme asfalttitöitä vähän ennen Pernajan risteystä, josta pääsimme läpi aiheuttamatta kaaosta.

Pilvet helpottivat iittiläisten Aijan ja Harrin alkumatkaa. Matka sujui joutuisasti vastakaadetun heinän tuoksuisessa maalaismaisemassa. Aikataulu oli verkkainen, joten Artjärvellä ehti syödä vähän eväitäkin parin geokätkön etsimisen lomassa. Mäkinen matka jatkui Myrskylän kautta. Tiellä 167 oli melko kova rekkaliikenne Lemminkäisen soramontuille, mutta määränpään lähestyessä se väheni, ja maisemakin vaihtui taas metsäisestä peltojen ympäröimiksi pikkukyliksi. Erään tällaisen kylän keskeisellä linja-autopysäkillä syötiin eväitä viimeisen kerran ennen Koskenkylän kohtauspaikkaa.

Koskenkylässä kello 14:n aikoihin koko joukko saatiin koolle mukaanlukien Purolasta aamusella kimpsujen ja kampsujen kanssa lähtenyt Erik. Kotkan porukalle matkaa tuli n. 60 km ja iittiläisille 10 km enemmän. Hetki vietettiin taukoillen ja venytellen, otettiin yhteiskuvia, halailtiin ja laitettiin ”Kymi-Vuoksen kimppakyyti” –liivit päälle.

Erik otti vetovastuun matkan jatkuessa Porvooseen. Matkaa oli vielä liki 22 km. Tie mutkitteli ja ylä- ja alamäkiä riitti auringon paahtaessa kuumasti. Porukalla vaatteet senkuin vähenivät, ja juoma maistui. Taukoja oli sopivin välein. Siitä piti huolen Raimo huoltoautosta. Porvooseen saavuttiin vähän yli klo. 16. Majoituspaikkana oli viehättävä Gasthaus Werneri. Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdettiin syömään lähelle Vanhaa Porvoota Hanna-Mariin. Iltasella kuljeskeltiin vielä laivarannassa, ja ihailtiin Porvoonjokea ja upeita laivoja ja veneitä ja aurinkoa joka paistoi vielä kuumasti. Porvoon katukuvaa komistivat upeat vanhat rakennukset.

Aamusella kello 8.00 syötiin aamiaista Hanna-Marissa ja kello 10.00 startattiin kohti Vantaan Hakunilaa. Matkaa oli noin 40 km hyvää asfalttitietä. Aurinko helli meitä siniseltä taivaalta matkan taittuessa Erikin johdolla. Meillä oli kohtaaminen Matti Hirvosen kanssa Länsisalmen risteyksessä. Hän johdatti meidät pitkin Sotungintien hienoa maalaismaisemaa loppumatkan kohti Suomen Ladun Leiripäiviä.

Vähän ennen leiriporttia laitoimme pyöriimme räpättimet, ja menimme parijonossa Vantaan Ladun taputuksien säestämänä leiriportista sisään. Leirialueella oli jo Sepon, Meerin, Jussin ja Raimon pystyttämä puolijoukkueteltta valmiina. Kotkan ja Karhulan porukka sijoitti omia telttojaan sen ympärille. Kentällä oli aika väljää, mutta päivähän oli vielä nuori. Avajaiset olivat kello 21.00. Koko matkan olivat Helena, Aija ja Jaana sepittäneet laulua Kymi-Vuoksen kimppakyydistä. Se saatiin mukaan avajaisten viimeiseksi numeroksi. Suomen Ladun Johanna Yli-Opas oli yllättynyt Kymi-Vuoksen aktiivisesta pyöräilyporukasta.

Kimppakyytiä kannattaa suosia. Se säästää luontoa. Kimppakyydissä matka sujuu, näkee uusia maisemia ja saa hyvää seuraa.

Mitä sitten leiripäivillä teimme? Ainakin geokätköilimme, pyöräilimme 26 km lenkin lähiympäristössä, kokeilimme lodjausta ja kävimme päivä- ja yöuinneilla Kuusijärvessä. Sää suosi koko leiripäivän ajan. Kimppakyytiläiset palasivat kotiin sunnuntaina, iittiläisillä pyörät peräkärrissä komeassa rivissä ja kotkalaisilla pakettiauton uumenissa.

Tagit: 

 

Lajiesittely

Muita aihepiiriin sopivia retkikertomuksia

Tuulimyllyn katveessa Iitin latulaiset Kökarissa pyöräilemässä Pe. 27.7.2012 - Su. 29.7.2012
Leiripäivät Enonkoskella 2012 Pe. 29.6.2012 - Su. 1.7.2012
Kymi-Vuoksen leiripäivillä Kaunissaaressa Pe. 28.6.2013 - Su. 30.6.2013
Korvessa ihan Sipoossa La. 7.6.2014 - Su. 8.6.2014
Kymi-Vuoksen 3. leiripäivät Virolahdella 2014 Pe. 27.6.2014 - Su. 29.6.2014

Sivut