Vuoden ensimmäinen Iitin ladun retki tehtiin lumikengillä Säyhteen maastoon. Tämän talven säät ovat olleet oikukkaita, monesti on lumi tullut ja sulanut pois, mutta kuin tilauksesta oli edellisellä viikolla satanut taas lunta ja pystyimme hyödyntämään lumikenkiä. Pikkupakkasessa 12 henkeä ja kolme autoa starttasi Kausalan torilta aamulla. Mukana oli myös kaksi alle kouluikäistä tulevaisuuden latulaista.

Autot jätettiin Veljestenharjuntien liittymään. Lumikengät jaloissa aloitimme retkemme metsäautotietä pitkin. Nuorimmalla retkeläisellä kulkupelinä toimi isän vetämä kelkka. Ensimmäinen pysähdys oli tienvarressa sijaitseva kyläläisten yhteinen kota. Siitä jatkettiin umpihangessa seuraillen kuitenkin metsäautotien pohjia. Pilvien raosta pilkisteli aurinko kirkastaen talvisen maiseman. Pehmeässä lumessa näkyi eri eläinten jälkiä ja jätöksiä mm. jänisten, hiirien tai myyrien, lumikon, näädän ja ainakin yksi teeren lumikieppikin huomattiin.

Nuotiopaikka löytyi ison kiven juuresta. Kiven päälle oli kasattu torni pikkukivistä. Kovasti mietimme tekijöiden motiivia, yksin sen rakentaminen ei olisi onnistunut ilman tikkaita. Makkarat, voileivät, kahvi ym. eväät maistuivat kauniissa hilljaisessa mäntymetsässä. Kiitos Pekalle taas kerran kun kantoi rinkassaan kuivat puut nuotiota varten.

Paluumatkalla Pekka näytti paikan, missä muutama vuosikymmen sitten oli ollut turkistarhausta. Puusto oli syntynyt alueelle uudestaan, mutta puiden sijainnin perusteeella pystyi hahmottamaan rakennelmien paikat. Tulimme kodalle nyt eri suunnasta ja loppumatkasta pienimmät retkeläiset alkoivat olla väsyneitä, olihan matkaa kertynyt noin 6 kilometriä. Tyynen oli hyvä torkkua isänsä olkapäillä.

Autoille tultaessa huomasi kyllä kävelleensä ja oli mukava riisua lumikengät pois. Parasta olivat punaiset posket, virkistynyt mieli ja kuitenkin aurinkoinen ilma hyvää seuraa unohtamatta.

Teksti Marjo Sartamo, kuva Pekka Ahokas